Ydinperhe, vanhemmat ja heidän lapsensa, on luonnollisin tutkimusyksikkö tarkastellessamme sukulaisiamme. Toki voisimme perustellusti painottaa myös yksilöitä, perinteisen maatalousyhteiskunnan suurperheitä tai suurempia sukuyhteisöjä. Ydinperhe kuitenkin jakaa suuren osan elämänsä ajasta yhteisen asuinpaikan ja yhteiset elämänolosuhteet. Se tieto, jota onnistumme hankkimaan tämän perheen jäsenistä pätee todennäköisesti myös muihinkin perheen jäseniin. Käytännöllisen tutkimustyön kannalta on myös ehdoton etu, että suuri osa lähteistä jakaa ihmiset nimenomaan ydinperheen mukaan.
Sen jälkeen kun olemme saaneet kerättyä aineistoa ydinperheistä on helpompaa ryhtyä tarkastelemaan sukua muilla jakoperusteilla. Samoin voimme alkaa tehdä johtopäätöksiä suvusta laajemminkin. Tässä yhteydessä mukaan tulevat eittämättä serkut (usein varsin kaukaisetkin) ja avioliiton kautta sukuun liittyvät ihmiset.
Olemme nykyaikanakin havainneet, ettei perheen määritteleminen ole mikään yksinkertainen tehtävä. Samoin on laita menneen ajan perheiden kohdalla sukututkimuksessa. Houkuttelisi väittää, että perheeseen kuuluvat laajasti ymmärrettynä ne ihmiset, jotka kokevat olevansa samaa perhettä. Tällöin perhe ei olisikaan pelkästään biologinen yksikkö.
Esimerkiksi voisi mainita aiemmin kuvaamani Maria Jaakontyttären perheen. Marian vanhemmilla Jaakko Antinpojalla ja Maria Jaakontyttärellä oli viisi lasta, joista kolme kuoli. Maria-äidin kuoltua Jaakko avioitui uudelleen Leenan kanssa. Leenalla oli kaksi lasta edellisestä avioliitostaan. Jaakko ja Leena saivat viisi lasta, joista yksi kuoli. Jaakon kuollessa Maria oli 11-vuotias ja hänen täyssisarensa kolme vuotta vanhempi. Heillä oli siis neljä puolikassisarusta ja lisäksi perheeseen kuului kaksi lasta, jotka eivät olleet heille sukua ollenkaan. Leenan yksinhuoltajaperheessä oli toimeentulo todennäköisesti niukkaa. Marian sisar siirtyi pian naapuritaloon piiaksi ja Maria itse sukulaisille kasvatiksi. Voimme esittää kysymyksen muodostiko tämä ihmisjoukko perhettä muualla kuin rippikirjan sivuilla? Tuntematta tuolloin vallinnutta elämäntodellisuutta vastaus jää saamatta.
Kaikelle tutkimustyölle on varsin tunnusomaista, että käytössä olevan lähdeaineiston fyysinen muoto ja käytettävä muistiinpanotekniikka vievät myös tutkimusta ja sen kysymyksenasettelua mukanaan. Tässä suhteessa sukututkimus ei ole mikään poikkeus. Kun aiemmin pääasiallinen muistiinpanojen muoto oli kirjoittaa tietoja henkilöistä perhekohtaisille paperiarkeille, lomakkeille tai kansionlehdille on tämä sama muoto säilynyt useimpiin sukututkimusohjelmistoihin.
Allaolevassa kuvassa Jaakko Antinpojan ja Maria Jaakontyttären perhesivun tuloste Reunion –ohjelmasta.
Seuraavassa kuvassa samaa perhettä rippikirjan sivulla.
Vaikka käytetty ohjelmisto onkin amerikkalainen ja perustuu aivan toiseen lähdeaineiston perinteeseen on keskeinen ajatus täysin sama. Tutkimusyksikkö on nimenomaan ydinperhe. Tätä lomaketta olisi hankala käyttää manuaaliseen tiedonkeräämiseen perheen yksittäisistä jäsenistä. Tilaa siihen olisi liian vähän. Yhteydet muuhun sukuun ovat vain viitteenomaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti