Sukututkimuksen vaikeuksia

Hieman tottuneemmalle sukututkijalle on usein itsestään selvää, miten henkilön ja perheen tiedot löytyvät eri lähteistä.  Kirkonkirjat seuraavat toinen toistaan loogisessa ja kronologisessa  järjestyksessä.  Sama on asianlaita verotus-, maanmittaus- ja sotilasasiakirjojen kanssa.  Kohdehenkilöiden elämäntarinaa on helppo seurata säntillisesti laadittujen lähteiden perusteella.  Tehtävää ehkä vain hieman vaikeuttaa aika ajoin tapahtuvat paikalliset muutokset asiakirjojen hakemistossa tai järjestyksessä.  Joskus ei hakemistoja ole lainkaan ja koko arkistokokonaisuus joudutaan kahlaamaan läpi.

Mutta sitten välillä käykin niin, että tämä asiakirjojen ketju katkeaa.  Seuraavaa lähdettä ajassa eteen tai taaksepäin ei löydykään sieltä, mistä pitäisi.  Tyypillinen tilanne on seurakunnan muuttaneiden luettelo, jonka mukaan henkilö on saapunut joltakin tietyltä paikkakunnalta.  Mutta sitten sieltä häntä ei löydykään.  Tällaisia tilanteita tulee varmaan jokaiselle vastaan.  On mietittävä tunnettujen asiakirjojen syntyhistoriaa ja käytettävä mielikuvitusta. 

Esimerkiksi tehtäessä merkintää seurakuntaan sisäänmuuttaneiden luetteloon on lähtökohtana ollut edellisestä seurakunnasta saatu muuttokirja, jonka saapunut on tullessan esittänyt.  Entisaikoina ei ilman selllaista ollut mahdollista muuttaa seurakunnasta toiseen.  Saattoi kuitenkin olla kulunut pitkältikin aikaa siitä kun alkuperäinen muuttokirja oli laadittu ennen kuin varsinainen muutto pääsi tapahtumaan.  Kaikkein eniten sekaannuksia aiheuttava seikka on varmasti ollut se, että eri kirjoissa on käytetty samoista henkilöistä erilaisia nimimuotoja.

Paljon ongelmia aiheuttavat tilojen ja torppien synty sekä kehitys.  Henkilöiden siirtyminen paikasta toiseen seurakunnan sisällä on usein epäselvää.  Tavallisesti tietyn rippikirjan sisällä käytetään selviä viitteitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja minne menneet.  Mutta riippuu täysin seurakunnassa kulloinkin vallalla olleesta käytännöstä, miten on menetelty rippikirjan eri niteitten välillä.  Usein niitä on alettu pitää kuin puhtaalta pöydältä ilman mitään viittausta aiempiin.  Palkollisten etsiminen vaatii usein aivan summittaista laajojen konaisuuksien läpikäyntiä.  Sukututkija taputtaa käsiään kun löytää merkinnät V.K. 10 tai U.K. 10 (vanha kirja sivu 10 tai uusi kirja sivu 10).

Asiakirjojen tuhoutuminen on tietenkin vakava este tutkimukselle.  Joidenkin seurakuntien kohdalta löytyy jopa vuosikymmenien pituisia aukkoja lähdeaineistoissa.  Niitä on sitten yritettävä paikata muilla lähdeaineistoilla.  Tavallisempia ovat lähteiden lyhyemmät aukot tai olemassaolevien aineistojen huonokuntoisuus.  Tällöin on kuitenkin usein apua juuri näihin lähteisiin perehtyneistä harjaantuneimmista tutkijoista. 

Uudenmaan läntisen jalkaväkirykmentin rulla 1656. Everstin kompania.

Yhteiskunnallisina murrosaikoina on kuitenkin saattanut käydä niin, että normaaleja lähdeaineistoja ei olla edes tavalliseen tapaan laadittu tai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt eivät ole välttämättä edes kuuluneet näiden lähteitten piiriin.  Suomessa tällainen aikakausi on mm. Suuri Pohjan sota, jolloin paljon ihmisiä asui pakolaisina kotipaikkakuntansa ulkopuolella.  Myöskään normaalit viranomaiset eivät kaikkialla toimineet.  Sitä ennen Ruotsin suurvaltakauden sotien aikana ihmiset oleskelivat paljolti kotipaikkakuntansa ulkopuolella ja vastaavasti Suomessa oleskeli ulkomaalaisperäistä väkeä.  Vielä hankalamman ryhmän aiheuttavat ne, joista ei voida mennä varmuuteen kuuluivatko he kotimaiseen vai ulkomaiseen väkeen.  Henkilöiden käyttämät nimet eivät välttämättä anna mitään tietoa kyseisestä asiasta.