keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lähdetietojen dokumentoinnista


Oikea sukututkijoiden perisynti on huono tai kokonaan olematon dokumentointi.  Dokumentointi tarkoittaa lähteen merkitsemistä tiedon yhteyteen.  Tieteessä dokumentointia perustellaan sillä, että ulkopuolinen voi jälkikäteen selvittää miten tutkimuksessa on päästy esitettyihin lopputuloksiin.  Tästä huolimatta tiedemiehetkin usein laiminlyövät dokumentointinsa pahanpäiväisesti.  Tutkimusten kriittiset arvioijat silloin helposti epäilevät koko tutkimuksen olevan muutenkin hataralla pohjalla.

Sukututkijat esittävät usein vastaväitteeksi, että hehän tekevät tutkimusta vain harrastukseksi itselleen eivätkä siksi tarvitse moista hömpötystä.  Harvoin tutkimme kuitenkaan aivan umpiossa.  Vaikka emme luovuttaisikaan tutkimustuloksiamme muiden käytettäviksi, me puolestamme aivan varmasti käytämme jossain määrin muiden tuloksia.  Monet ovat varmasti nähneet vanhoja sukukirjoja tai artikkeleita, joissa ei ole ollut lainkaan lähdeviitteitä.  Lopussa on ehkä ollut maininta, että tiedot on saatu Kansallisarkistosta.  Millä perusteella voimme päätellä, miten pitkälle voimme kyseiseen kirjaan luottaa?

Kun olemme itse tehneet tutkimustyötä jonkin aikaa, ehkä muutamia vuosia, tulee vastaamme vääjäämättä tilanteita, joissa haluaisimme palata takaisin johonkin hieman epävarmaksi jääneeseen asiaan.  Mutta sitten emme enää muistakaan, mistä kyseiset tiedot oikein tarkkaan ottaen saimme.  Meillä voi olla jossain muistiinpano, että ne olivat tietyn seurakunnan rippikirjassa.  Mutta seurakunnan rippikirjaa saattaa tietyn vuodenkin kohdalla olla 1000 sivua.  Jos emme tunne seurakuntaa kovin tarkoin taitaa kyseinen tietolähteemme olla tyystin hukassa.

Vielä huonommin on asian laita, jos lähteemme on ollut internetissä.  Vaikka muistaisimme osapuilleen sen sivuston nimenkin, saattaa ollakin niin, että sivustolle on tehty muutoksia.  Kyseistä tietoa ei enää ole olemassa tai emme löydä sitä.  Monesti käy vielä niinkin, että koko sivusto on poistunut palvelimelta.  Internetillä olevat sukututkijoiden sivustot, vaikka ne usein niin komeita ja perinpohjaisia ovatkin, ovat myös dokumentoinnin kannalta varsinaisia ansan paikkoja.  Virheet, legendat, huhut ja suoranaiset valheet leviävät ja kertautuvat netissä.  Kullanarvoinen on sellainen sivusto, johon lähdetieto on dokumentointu alkuperäislähteen tarkkuudella.

Olen vuosien varrella käyttänyt kaikenlaisia tapoja tietojen dokumentoimiseksi.  Toivottavasti olen oppinut matkan aikana virheistäni.  Ohessa näytän esimerkin, millä tavoin dokumentoin tietoja tällä hetkellä.  Eri sukututkimusohjelmissa on erilaiset mahdollisuudet lähdetietojen esittämiseen ja hakemistojen sekä lähdeluetteloiden käyttöön.  Käyttämässäni Reunion –ohjelmistossa tämä puoli on mielestäni hyvällä tolalla.


Esimerkkihenkilönä on isoäidinäitini Maria Jaakontytär Niemi.  Hän oli piikana Laihian Keskikylän Hopan talossa 1891-1892.  Tästä kertovaan Laihian rippikirjan tietoon on merkitty Reunionissa (kuva yllä) lähdeviite digitoituun Laihian rippikirjan 1885-1894 sivuun 421.  Ohjelmassa on kätevästi viitteelle kaksi tekstikenttää, joista pääkenttään olen sijoittanut rippikirjan nimen ja alakenttään sivunumeron.


Toisessa kuvassa sivu 421 Laihian rippikirjasta.  Käytän aina viitteissä kirkonkirjojen alkuperäisiä sivunumeroita (enkä kuvan numeroita), jolloin lähteet löytyvät riippumatta siitä mitä kopiota siitä käyttää.  Maria Jaakontytär näkyy siirtyneen sivulta 409 eli Rinnan talosta Hoppaan.  Käytän työn aikana näitä sivunumeroita jatkuvasti esillä helpottamassa työtäni.  Maria muutti muutamien vuosien sisällä useita kertoja eri talojen ja pitäjien välillä.  Hänen liikkeitään olisi ollut todella vaikea tutkia ilman huolellista dokumentointia. 

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kirkontileistä sukututkimuksen apuna


Digitoiduissa kirkonkirjoissa on monien seurakuntien kohdalla mukana myös tilikirjoja.  Luulenpa, että useimmat sukututkimuksen harrastajat ovat sivuuttaneet ne etsiskellessään tietoja esimerkiksi rippikirjoista tai syntyneiden luetteloista.  Samoin varmaankin seurakuntien kokouspöytäkirjat ja muut usein sekalaiset aineistot ovat jääneet huomiotta.  Joskus olemme kuitenkin joutuneet tilanteisiin, jolloin muissa kirjoissa on ollut aukkoja ja olemme sitten yrittäneet niitä paikata esimerkiksi tilien avulla.

Kirkontilit ovat tyypillisiä kassakirjoja.  Erikseen pidetään kirjaa saaduista tuloista ja suoritetuista menoista.  Kirjat päätetään eli niistä tehdään saldolaskelma, joko vuosittain tai pidemmällä aikavälillä.  Samanlaisia kassakirjoja pitävät yhä tänäkin päivänä yritykset ja elinkeinonharjoittajat.  Ne ovat suorastaan pakollisia ns. yhdenkertaisessa kirjanpidossa. 

Tilikirjat eivät ole mitään kuivia elämälle vieraiden asioiden luetteloita, vaan ne kuvaavat omalla tavallaan yksityiskohtaisestikin elävän elämän tapahtumia.  Tileissä kulkee rinnan kahdenlaisia tapahtumia: reaalisuoritteita ja rahasuoritteita.  Kirjanpitäjän ahkeruudesta ja mielikuvituksesta paljolti riippuu, miten antoisia tilikirjat ovat tutkijan kannalta.  Kassakirjassa rahasuoritteiden osalta riittää kun kirjanpitäjä säntillisesti kirjaa päiväykset ja summat sekä laskee saldot oikein.  Sen sijaan reaalisuoritteiden kohdalla niiden kuvaus nousee tärkeäksi.  Juuri tällä kohtaa on useimmiten suurin mielenkiinto.

Kirkontilit sisältävät normaalisti varsin suppean määrän eri tapahtumalajeja.  Siihen liittyvät ainoastaan sellaiset tapahtumat, jotka suoranaisesti kuuluvat seurakunnan kirkollisten tehtävien hoitamiseen.  Papiston ja pappilan taloudenhoito on kirkontilien ulkopuolella.  Tulopuolella ovat tavallisimmin seurakuntalaisten eri toimituksista kuten hautauksista ja annetuista asiakirjoista suorittamat maksut.  Menopuolella ovat kirkkorakennuksen sekä kirkkomaan hoitoon liittyvät kustannukset.

Tyypillisimmillään kirkontilit hyödyttävät sukututkimusta kuolleiden ja haudattujen kohdalla.  Esimerkiksi oheisessa kuvassa on nähtävissä Sääksmäen tilien kirjaus  20. huhtikuuta 1683.  Siinä näkyy edellisvuonna kuolleen esi-isäni majuri Hans  Gardemeisterin perukirjasta laskettu seurakunnalle menevä vero, joka onkin ollut huomattava ja muodostanut yli puolet vuoden kassatuloista.  Tieto on siinä mielessä arvokas, että Gardemeisterin kuolemasta ei ole mitään muuta alkuperäislähdettä.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Sukututkijan tunnustuksia

Minulla on taas hieman huono omatunto.  Olen laiminlyönyt sukututkimustyöni pahanpäiväisesti viime aikoina.  Tietenkin olen kehittänyt itselleni erilaisia selityksiä tämän karun totuuden peittelemiseksi.  Olen muka ollut liian paljon kiinni muissa toimissani.  Minulla ei ole siis ollut mitenkään aikaa tehdä sukututkimusta.  Toisaalta myös tutkimukseni ovat eri puolilla joutuneet sellaisiin umpikujiin, että niistä läpipääsy vaatii muka asioiden hidasta kypsyttelyä eikä turhanaikaista pään seinään puskemista.

Olen tietenkin täysinoppinut sukututkija ja tiedän, mitä työmenetelmiä ja lähdeaineistoja minun kannattaa käyttää.  Olisi aivan turhaa lähteä polkemaan umpihankea uusiin tuntemattomiin aineistoihin.  Lisäksi eräiden jo tuttujen aineistojen kohdalla on se ongelma, ettei niistä ole olemassa hakemistoja tai indeksejä, vaan ne olisi tutkittava sivu sivulta.  Jäänpä siis odottamaan, että joku muu laatii hakemistot ja laittaa ne internetiin minua odottamaan.

Tiedän ehdottomasti, että useimpiin tutkimuskohteisiini ei ole mistään saatavissa "lihaa luiden päälle".  Tutkimus on vain pelkkää nimien, syntymä-, kaste-, vihkimis- ja kuolinaikojen kirjaamista tiedostoon.  Ja sitten näiden tiedostojen siirtämistä nettiin tavoitteena, että tiedostoissa on enemmän henkilöitä kuin kilpailevilla tutkijoilla.

Tämä kaikki on tietenkin auttamattoman tylsää.  Mutta kuten kaikilla muillakin huippu-urheilijoilla, ei saisi olla päivää jolloin suunnitelman mukaiset treenit jättää tekemättä.  Huipulta ei ole kuin yksi suunta ja se on alaspäin.  Minun tulisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja avata digiarkisto esi-isieni rippikirjan kohdalta ryhtyen taas hampaat irvessä etsimään neulaa heinäsuovasta.

Tai jospa avaisin sen ulkomaisen tuttavani MyHeritage -kaavion linkin.  Sieltähän löytyy niitä aivan varmasti oikein dokumentoituja yhteisiä serkkuja aina merovingiajalle saakka.  Sieltä saisi uusia pisteitä tiedostoon.  Jos ne saisi vielä imuroitua gedcomina ilman raskasta uudelleentallennusta, niin sen parempi.

Hyvää Joulua kaikille, toivoo Putiikkimaisteri.