Digitoiduissa kirkonkirjoissa on monien seurakuntien kohdalla mukana myös tilikirjoja. Luulenpa, että useimmat sukututkimuksen harrastajat ovat sivuuttaneet ne etsiskellessään tietoja esimerkiksi rippikirjoista tai syntyneiden luetteloista. Samoin varmaankin seurakuntien kokouspöytäkirjat ja muut usein sekalaiset aineistot ovat jääneet huomiotta. Joskus olemme kuitenkin joutuneet tilanteisiin, jolloin muissa kirjoissa on ollut aukkoja ja olemme sitten yrittäneet niitä paikata esimerkiksi tilien avulla.
Kirkontilit ovat tyypillisiä kassakirjoja. Erikseen pidetään kirjaa saaduista tuloista ja suoritetuista menoista. Kirjat päätetään eli niistä tehdään saldolaskelma, joko vuosittain tai pidemmällä aikavälillä. Samanlaisia kassakirjoja pitävät yhä tänäkin päivänä yritykset ja elinkeinonharjoittajat. Ne ovat suorastaan pakollisia ns. yhdenkertaisessa kirjanpidossa.
Tilikirjat eivät ole mitään kuivia elämälle vieraiden asioiden luetteloita, vaan ne kuvaavat omalla tavallaan yksityiskohtaisestikin elävän elämän tapahtumia. Tileissä kulkee rinnan kahdenlaisia tapahtumia: reaalisuoritteita ja rahasuoritteita. Kirjanpitäjän ahkeruudesta ja mielikuvituksesta paljolti riippuu, miten antoisia tilikirjat ovat tutkijan kannalta. Kassakirjassa rahasuoritteiden osalta riittää kun kirjanpitäjä säntillisesti kirjaa päiväykset ja summat sekä laskee saldot oikein. Sen sijaan reaalisuoritteiden kohdalla niiden kuvaus nousee tärkeäksi. Juuri tällä kohtaa on useimmiten suurin mielenkiinto.
Kirkontilit sisältävät normaalisti varsin suppean määrän eri tapahtumalajeja. Siihen liittyvät ainoastaan sellaiset tapahtumat, jotka suoranaisesti kuuluvat seurakunnan kirkollisten tehtävien hoitamiseen. Papiston ja pappilan taloudenhoito on kirkontilien ulkopuolella. Tulopuolella ovat tavallisimmin seurakuntalaisten eri toimituksista kuten hautauksista ja annetuista asiakirjoista suorittamat maksut. Menopuolella ovat kirkkorakennuksen sekä kirkkomaan hoitoon liittyvät kustannukset.
Tyypillisimmillään kirkontilit hyödyttävät sukututkimusta kuolleiden ja haudattujen kohdalla. Esimerkiksi oheisessa kuvassa on nähtävissä Sääksmäen tilien kirjaus 20. huhtikuuta 1683. Siinä näkyy edellisvuonna kuolleen esi-isäni majuri Hans Gardemeisterin perukirjasta laskettu seurakunnalle menevä vero, joka onkin ollut huomattava ja muodostanut yli puolet vuoden kassatuloista. Tieto on siinä mielessä arvokas, että Gardemeisterin kuolemasta ei ole mitään muuta alkuperäislähdettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti