Oikea sukututkijoiden perisynti on huono tai kokonaan olematon dokumentointi. Dokumentointi tarkoittaa lähteen merkitsemistä tiedon yhteyteen. Tieteessä dokumentointia perustellaan sillä, että ulkopuolinen voi jälkikäteen selvittää miten tutkimuksessa on päästy esitettyihin lopputuloksiin. Tästä huolimatta tiedemiehetkin usein laiminlyövät dokumentointinsa pahanpäiväisesti. Tutkimusten kriittiset arvioijat silloin helposti epäilevät koko tutkimuksen olevan muutenkin hataralla pohjalla.
Sukututkijat esittävät usein vastaväitteeksi, että hehän tekevät tutkimusta vain harrastukseksi itselleen eivätkä siksi tarvitse moista hömpötystä. Harvoin tutkimme kuitenkaan aivan umpiossa. Vaikka emme luovuttaisikaan tutkimustuloksiamme muiden käytettäviksi, me puolestamme aivan varmasti käytämme jossain määrin muiden tuloksia. Monet ovat varmasti nähneet vanhoja sukukirjoja tai artikkeleita, joissa ei ole ollut lainkaan lähdeviitteitä. Lopussa on ehkä ollut maininta, että tiedot on saatu Kansallisarkistosta. Millä perusteella voimme päätellä, miten pitkälle voimme kyseiseen kirjaan luottaa?
Kun olemme itse tehneet tutkimustyötä jonkin aikaa, ehkä muutamia vuosia, tulee vastaamme vääjäämättä tilanteita, joissa haluaisimme palata takaisin johonkin hieman epävarmaksi jääneeseen asiaan. Mutta sitten emme enää muistakaan, mistä kyseiset tiedot oikein tarkkaan ottaen saimme. Meillä voi olla jossain muistiinpano, että ne olivat tietyn seurakunnan rippikirjassa. Mutta seurakunnan rippikirjaa saattaa tietyn vuodenkin kohdalla olla 1000 sivua. Jos emme tunne seurakuntaa kovin tarkoin taitaa kyseinen tietolähteemme olla tyystin hukassa.
Vielä huonommin on asian laita, jos lähteemme on ollut internetissä. Vaikka muistaisimme osapuilleen sen sivuston nimenkin, saattaa ollakin niin, että sivustolle on tehty muutoksia. Kyseistä tietoa ei enää ole olemassa tai emme löydä sitä. Monesti käy vielä niinkin, että koko sivusto on poistunut palvelimelta. Internetillä olevat sukututkijoiden sivustot, vaikka ne usein niin komeita ja perinpohjaisia ovatkin, ovat myös dokumentoinnin kannalta varsinaisia ansan paikkoja. Virheet, legendat, huhut ja suoranaiset valheet leviävät ja kertautuvat netissä. Kullanarvoinen on sellainen sivusto, johon lähdetieto on dokumentointu alkuperäislähteen tarkkuudella.
Olen vuosien varrella käyttänyt kaikenlaisia tapoja tietojen dokumentoimiseksi. Toivottavasti olen oppinut matkan aikana virheistäni. Ohessa näytän esimerkin, millä tavoin dokumentoin tietoja tällä hetkellä. Eri sukututkimusohjelmissa on erilaiset mahdollisuudet lähdetietojen esittämiseen ja hakemistojen sekä lähdeluetteloiden käyttöön. Käyttämässäni Reunion –ohjelmistossa tämä puoli on mielestäni hyvällä tolalla.
Esimerkkihenkilönä on isoäidinäitini Maria Jaakontytär Niemi. Hän oli piikana Laihian Keskikylän Hopan talossa 1891-1892. Tästä kertovaan Laihian rippikirjan tietoon on merkitty Reunionissa (kuva yllä) lähdeviite digitoituun Laihian rippikirjan 1885-1894 sivuun 421. Ohjelmassa on kätevästi viitteelle kaksi tekstikenttää, joista pääkenttään olen sijoittanut rippikirjan nimen ja alakenttään sivunumeron.
Toisessa kuvassa sivu 421 Laihian rippikirjasta. Käytän aina viitteissä kirkonkirjojen alkuperäisiä sivunumeroita (enkä kuvan numeroita), jolloin lähteet löytyvät riippumatta siitä mitä kopiota siitä käyttää. Maria Jaakontytär näkyy siirtyneen sivulta 409 eli Rinnan talosta Hoppaan. Käytän työn aikana näitä sivunumeroita jatkuvasti esillä helpottamassa työtäni. Maria muutti muutamien vuosien sisällä useita kertoja eri talojen ja pitäjien välillä. Hänen liikkeitään olisi ollut todella vaikea tutkia ilman huolellista dokumentointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti