perjantai 12. lokakuuta 2012

Kirjani iPad versio nyt suoraan Apple iBookstoresta

iPadin käyttäjät voivat nyt ladata kirjani "Arkistosta suvuksi" suoraan laitteelleen Applen iBookstoresta.  Kirja on tehty alunpitäen iPadille ja mm. kirjaan kuuluva sanasto toimii siinä normaalin iPad -kirjan tietokannan tapaan.


tiistai 18. syyskuuta 2012

Nyt kirjani on ilmestynyt !


Kirjani on ilmestynyt ja on ILMAISEKSI ladattavissa Kirjaputiikista  sekä iPad- että PDF -versiona.  Alla pari lyhyttä lainausta kirjan esipuheesta:

"Tämä on ensimmäinen suomenkielinen sukututkimusta käsittelevä e-kirja.  Se soveltuu tästä harrastuksesta kiinnostuneelle ensimmäiseksi askeleeksi sukututkimuksen maailmaan.  Ajatuksenani on ollut mennä välittömästi sinne, missä tutkimuksen lähteet ovat helpoimmin käytettävissä, internetiin.  Näin lukija pääsee välittömästi kosketuksiin menneisyyden maailman, käsitteiden ja ajattelutapojen kanssa.

Kirjan rakenne perustuu runsaaseen kuvitukseen ja lukijaa ”kädestä pitäen” opastavaan tekstiin.  Esitän yksinkertaisen mallin kerätä ja tarkastella lähdetietoja.  Samalla kuvailen huomionarvoisia tutkimukseen ja lähdeaineistoon liittyviä käsitteitä.  Olen valinnut tutkimuksen kohteeksi pohjalaisen torpparisuvun, jonka vaiheita tarkastellaan muutaman sukupolven ajalta.  Tässä yhteydessä en ole nähnyt vielä tarkoituksenmukaiseksi ryhtyä esittelemään varhaisempien vuosisatojen tutkimusta, mikä olisi vaatinut mm. vanhojen lähdeaineistojen ja käsialojen esittelyä.
.....
Jos lukija kirjani avulla pystyy selvittämään aiemmin itselleen tuntemattomia asioita suvustaan, herää kiinnostumaan sukututkimuksesta ja haluaa tietää lisää, on kirja täyttänyt tarkoituksensa.  Tämän kirjan luettuaan ei toki vielä ole asiantuntija, mutta on toivoakseni päässyt hieman jyvälle siitä, mitä sukututkijat oikein puuhastelevat."

lauantai 4. elokuuta 2012

Kesä mennyt kirjaa kirjoittaessa

En ole vähään aikaan päivittänyt blogiani, koska minulla on ollut muu laajempi kirjoitustyö käynnissä.  Olen nimittäin valmistelemassa sukututkimusta käsittelevää kirjaa.  Se vie tällä hetkellä suuren osan liikenevästä ajastani.  Voi olla, etten parin seuraavan kuukauden aikana ennätä tätä blogia juurikaan lisää päivittää.  Mutta perästä kuuluu.


lauantai 12. toukokuuta 2012

Digitaaliarkiston häiriöistä



Kansallisarkiston Digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/ on tuonut historian- ja sukututkijoiden sekä muiden asiasta kiinnostuneiden nähtäville valtavan määrän alkuperäisasiakirjoja, joita aiemmin piti lukea arkistoissa tai siellä, missä niitä mikrokorteilla tai –filmeillä oli käytettävissä.  Jo aloittelevatkin tutkijat pääsevät näin välittömästi lähteiden äärelle.

Mutta kaikkialla, missä sukututkijat tapaavat toisensa sekä internetin keskustelupalstoilla ja Facebookissa käy jatkuva poru Digitaaliarkiston toimimattomuudesta.  Käyttäjiltä jää jatkuvasti yhteys saamatta: järjestelmä on ilmeisesti nurin.  Tottumattomat ihmiset epäilevät omia käyttötaitojaan, konettaan tai operaattoriaan. 

En ole löytänyt mistään Arkistolaitoksen sivuilta mainintaa näistä häiriöistä.  Koska olen vuosikausia ollut rakentamassa ja ylläpitämässä erilaisia kaupallisia sivustoja sekä tietenkin käyttänyt niitä, en voi kuvata tilannetta kuin yhdellä sanalla: potuttaa.  Jokainen itseään kunnioittava yksityinen yritys palvelisi asiakkaitaan sen verran, että laittaisi sivuilleen edes lyhyen maininnan järjestelmässä mahdollisesti olevista häiriöistä.  Siinä ei tarvitsisi mitenkään teknisesti kuvailla näiden häiriöiden syitä, mutta voisi ainakin pahoitella niitä ja vakuuttaa, että jatkuvasti tehdään työtä niiden vähentämiseksi.  Näin asiakkaat ainakin ymmärtäisivät, että vika ei ole heissä tai heidän laitteissaan.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Hypoteesi Gardemeister -suvun alkuperästä


Polveudun 1600-luvulla Suomeen tulleesta Gardemeister –suvusta.  Se on introdusoimaton aatelissuku, joka on myöhemmin talonpoikaistunut.  Suvun varhaisin tunnettu kantaisä on kapteeni Hans Gardemeister, joka palveli 30-vuotisen sodan aikaisessa Ruotsin armeijassa.

Gardemeister palveli ilmeisesti koko sotilasuransa samassa rykmentissä, Uudenmaan ja Hämeen läntisessä jalkaväkirykmentissä.  Vuonna 1655 rykmentin asemapaikka oli Riika ja muutenkin se toimi todennäköisesti Baltiassa.  Hänet mainitaan ensimmäisen kerran furiirina 1635 ja lopulta kapteenina 1657.  Hänen kuolinajastaan on useita eri tietoja 1680-luvulta.  Hans Gardemeister sai hallintaansa Sääksmäen Vuorentaan kartanon 31.5.1650.  Siellä hän eli viimeiset vuotensa.

Hans Gardemeisterin syntymäaikaa ja alkuperää ei ole tiedossa.  Jo Jully Ramsay arveli suvun olevan peräisin Westfalenista, mutta en ole missään lähteessä nähnyt vahvistusta tälle olettamukselle.  Olemme yhdessä muiden tutkijoiden kanssa yrittäneet löytää suvun alkuperää Saksasta, Itävallasta, Baltiasta ja jopa Sveitsistä, mutta turhaan.  Olenkin ryhtynyt epäilemään alkuperän olevan huomattavasti lähempänä.

Lähtökohdan hypoteesien tekemiseen tarjoaa Sääksmäen kirkossa ollut Hans Gardemeisterin muistotaulu.  Sitä on tuskin tehty kovinkaan montaa vuotta Hansin kuoleman jälkeen, joten se on varmasti hänen perheenjäsentensä hyväksymässä muodossa.  Se sisältää Hansin vaakunan ja muistotekstin.  Vaikka teksti onkin saksankielinen ei siitä asiasta todennäköisesti voine vetää paljonkaan johtopäätöksiä.  Sensijaan tärkeää on nimen kirjoitusasu ”Gardie-Meister”.  Tätä asua käyttivät Hansin jälkeläiset vielä vuosikymmenten ajan kunnes se lopulta yksinkertaistui Gardemeisteriksi.  Aiemmissa sotilasrullissa Hansin nimi on kirjoitettu myöskin joko ”Gardie Meister” tai ”Gardie-Meister”. 

Hyvin mielenkiintoinen on kuitenkin muistotaulussa oleva Hans Gardemeisterin vaakuna.  Sitähän ei ole säilynyt missään muussa lähteessä.  Alla olevassa valokuvassa vaakunan kuvio näkyy hieman epäselvästi, mutta kuvan pohjalta laaditussa piirroksessa yksityiskohdat erottuvat tarkemmin.  Kilven yläosassa on selällään oleva kuunsirppi, sen alapuolella kolme tähteä ja kolme ristikkäin olevaa nuolta.  Kilven poikki menee vaakasuora nauha.




Kun mukaan otetaan oheiset kolme versiota toisen suvun vaakunasta on yhdenmukaisuus suorastaan häkellyttävä.    Selällään oleva kuunsirppi, kaksi tähteä ja risti (joka joissakin versioissa koostuu ristikkäisistä miekoista).  Kyse on Ruotsin ylhäisaateliin kuuluvasta de la Gardie –suvusta.  Voisiko näillä suvuilla olla jokin keskinäinen yhteys?  Saattaisiko jollakin de la Gardie –suvun edustajalla olla avioton lapsi, joka on saanut sukunimen Gardie-Meister?  Hänen vaakunansa olisi mukailtu de la Gardien vaakunasta lisättynä vaakasuoralla nauhalla äpärän merkkinä.




Mutta kenestä de la Gardiesta voisi olla kyse?  Hans on todennäköisesti syntynyt noin 1618.  Sitä voidaan pitää lähtökohtana.  Johan de la Gardie (1582-1640) nimitettiin Turun linnan käskynhaltijaksi 15.9.1611 ja toimi Suomessa eri tehtävissä (mm. Hämeen linnan käskynhaltijana) vuoteen 1625 kunnes siirtyi Tallinnaan.  Avioitui 1609 Catharina Oxenstiernan kanssa.  Johanilla ei ollut miespuolisia perillisiä.  Hänen veljensä Jakob de la Gardie (1583-1652) toimi Novgorodin kuvernöörinä ja myöhemmin Tallinnan   käskynhaltijana.  Avioitui 1618 Ebba Brahen kanssa, jonka kanssa oli ainakin 14 lasta.  Periaatteessa kumpikin olisi mahdollinen, mutta suurempi todennäköisyys on Johanin puolella.

Siinähän sitä on mielikuvituksellista spekulaatiota.  Täytyisi ottaa yhteyttä ruotsalaisiin heraldikkoihin ja de la Gardie –suvun tuntijoihin, jospa sieltä suunnalta löytyisi apuja.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kuninkaallisia sukulaisia


Jugoslavian valtionhoitaja, prinssi Paul


Ainoa todistettavasti suomalaisia sukujuuria omannut hallitseva monarkki on ollut Jugoslavian valtionhoitaja, prinssi Paul.  Lisäksi suomalaisia juuria on nykyisellä Hollannin kruununprinssillä Willem Alexanderilla ja tietenkin Ruotsin prinsessa Estellellä.  Prinssi Paul on 17. serkkuni eli siis sukulaisuussuhde on todella kaukainen.

Carl Johan Stiernvall

Paul polveutuu eräästä 1800-luvun tunnetuimmasta suomalaisesta seurapiirihenkilöstä Aurora Karamzinista.  Eva Aurora Charlotta Stiernvall (1.8.1808 Pori – 13.5.1902 Helsinki) oli yksi  Viipurin läänin maaherran  Carl Johan Stiernvallin ja Eva Gustava von Willebrandin 11 lapsesta.  Oltuaan vuodesta 1835 lähtien Pietarissa hovineitinä hän avioitui 21.11.1836 Venäjän ylhäisaateliin kuuluvan hovitallimestari Paul Nikolajevitsh Demidoffin kanssa.  Demidoffit olivat eräs Venäjän rikkaimmista suvuista. He olivat myös sukulaisuussuhteissa muihin aikakautensa mahtavimpiin sukuihin.  Paul Nikolajevitshin äiti oli ruhtinatar Stroganoff ja  hänen veljensä Anatolin puoliso Mathilde oli keisari Napoleonin veljen Westfalenin kuninkaan Jeromen tytär.

Aurora Karamzin

Auroralle ja Paul Nikolajevitshille syntyi yksi lapsi Paul Pavlovitsh Demidoff (9.10.1839 Frankfurt am Main – 26.1.1885 Pratolino, Italia).    Pian tämän jälkeen 25.3.1840 Paul Nikolajevitsh kuoli 41 –vuotiaana.  Aurora eli leskenä vuoteen 1846 saakka kunnes avioitui myöhemmän everstin Andrei Karamzinin kanssa.  Andrei kaatui Krimin sodassa 23.5.1854 39 –vuotiaana.
Paul Pavlovitsh Demidoff

Demidoffin perhe vietti suurimman osan talvista Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa vakituiseksi asuinpaikaksi muodostui Anatoli Demidoffin huvila San Donato Firenzessä.  Toscanan suurherttua Leopold II oli myöntäntynyt Anatoli Demidoffille San Donaton ruhtinaan arvon, joka sitten periytyi Paul Pavlovitshille.  Hän avioitui Maria Elimovna Mestsherskin (28.2.1844 Pietari – 8.8.1868 San Donato) kanssa ja tämän kuoltua 2.7.1871 Pietarissa ruhtinatar Elena Petrovna Trubetskoin (25.9.1853 Pietari – 28.7.1917 Odessa) kanssa.  Paul ja Elena saivat kuusi lasta, joista toiseksi vanhin oli isoäitinsä kaima Aurora Pavlovna Demidoff (15.11.1873 Kiev – 28.6.1904 Bussolino, Italia).

Aurora Pavlovna Demidoff
  
Serbian prinssi Arsen
Aurora Pavlovna avioitui vappuna 1892 Pietarissa Serbian prinssin Arsenin (16.4.1859 Temesvár – 19.10.1938 Pariisi) kanssa.  Tästä avioliitosta syntyi yksi lapsi Serbian (ja myöhemmin Jugoslavian) prinssi Paul (13.4.1893 Pietari – 14.9.1976 Pariisi).  Aurora Pavlovna ja Arseni erosivat vuonna 1896.  Aurora avioitui myöhemmin uudelleen italialaisen Nogheran kreivin Palatin Nicola Giovanni Marian kanssa.
Kreikan ja Tanskan prinsessa Olga

Prinssi Paul avioitui 22.10.1923 Belgradissa Kreikan ja Tanskan prinsessan Olgan (11.6.1903 Tatoi – 16.10.1997 Pariisi) kanssa.  Paulista tuli Jugoslavian valtionhoitaja 9.10.1934 hänen serkkunsa kuningas Alexanderin tultua murhatuksi Marseillessa.  Hän toimi tässä asemassa vallankaappaukseen 22.3.1941 saakka, mikä oli seurausta Paulin yhdessä Saksan ja Italian kanssa tekemästä sopimuksesta.  Sodan käynnistyttyä kuninkaallinen perhe pakeni maasta.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hups! Tutkimuksesta löytyi virhe


Oikeastaan minun olisi pitänyt päivittää tätä blogiani jo eilen.  Ajattelin kuitenkin ennen sitä vielä tarkistaa Anna Taavintyttären tarkan syntymäajan Valkealan seurakunnan kirjoista, joita olen alkanut vihdoin digitaaliarkistosta systemaattisesti läpikäymään.  Niinpä kaivoin lastenkirjoista kyseisen vuoden, kylän ja perheen esiin.  Anna löytyi aivan oikealta vuodelta ja sain hänen syntymäpäivänsä.  Mutta mitä kummaa?  Hänen vanhempansahan pitivät olla Taavi Tommonpoika ja Anna Leena Mikontytär.  Lastenkirjassa onkin Taavi Sipinpoika ja Maija Stiina Isakintytär.  Mitenkäs tämä on mahdollista?  Missä Taavi Tommonpoika on?  Hänet löydänkin sitten vaimoineen seuraavalta sivulta.  Heillä on myöskin muutamaa vuotta vanhempi tytär Anna, joka on kuitenkin kuollut lapsena.

Anna Taavintytär Nokkanen

Hups!  Hups!  Hups!  Olen jo vuosia sitten tutkinut Taavi Tommonpojan ja Anna Leena Mikontyttären esipolvia luullen heidän kuuluvan omiini.  Tietokannassanihan on varmaan lukuisia sinne väärin perustein joutuneita henkilöitä.  Poistan ohjelmasta Annan ja hänen virheellisten vanhempiensa välisen linkityksen ja teen sitten esipolvikaavion.  Selviää, että välissä on muutaman sukupolven ajan virheellinen sukulinja, mutta varhaisemmat esipolvet ovatkin yhteisiä toista kautta.  Ei tämä tutkimus aivan niin metsään ole mennytkään kuin jo pelkäsin.

Näistä henkilöistä aukesi kiinnostavaa tutkittavaa.  Ryhdyin käymään läpi rippikirjoja uusien perheiden osalta ja tekemään hakuja Hiskistä.  Ilmenee, että Maija Stiina onkin kotoisin naapuripitäjästä, jossa minulla ei tietääkseni olekaan ollut esipolvia.  Uusien polkujen kanssa vierähtää koko lauantai-iltapäivä ja blogikirjoitus jää siltä erää tekemättä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sukututkimuksen vaikeuksia


Hieman tottuneemmalle sukututkijalle on usein itsestään selvää, miten henkilön ja perheen tiedot löytyvät eri lähteistä.  Kirkonkirjat seuraavat toinen toistaan loogisessa ja kronologisessa  järjestyksessä.  Sama on asianlaita verotus-, maanmittaus- ja sotilasasiakirjojen kanssa.  Kohdehenkilöiden elämäntarinaa on helppo seurata säntillisesti laadittujen lähteiden perusteella.  Tehtävää ehkä vain hieman vaikeuttaa aika ajoin tapahtuvat paikalliset muutokset asiakirjojen hakemistossa tai järjestyksessä.  Joskus ei hakemistoja ole lainkaan ja koko arkistokokonaisuus joudutaan kahlaamaan läpi.

Mutta sitten välillä käykin niin, että tämä asiakirjojen ketju katkeaa.  Seuraavaa lähdettä ajassa eteen tai taaksepäin ei löydykään sieltä, mistä pitäisi.  Tyypillinen tilanne on seurakunnan muuttaneiden luettelo, jonka mukaan henkilö on saapunut joltakin tietyltä paikkakunnalta.  Mutta sitten sieltä häntä ei löydykään.  Tällaisia tilanteita tulee varmaan jokaiselle vastaan.  On mietittävä tunnettujen asiakirjojen syntyhistoriaa ja käytettävä mielikuvitusta. 

Esimerkiksi tehtäessä merkintää seurakuntaan sisäänmuuttaneiden luetteloon on lähtökohtana ollut edellisestä seurakunnasta saatu muuttokirja, jonka saapunut on tullessan esittänyt.  Entisaikoina ei ilman selllaista ollut mahdollista muuttaa seurakunnasta toiseen.  Saattoi kuitenkin olla kulunut pitkältikin aikaa siitä kun alkuperäinen muuttokirja oli laadittu ennen kuin varsinainen muutto pääsi tapahtumaan.  Kaikkein eniten sekaannuksia aiheuttava seikka on varmasti ollut se, että eri kirjoissa on käytetty samoista henkilöistä erilaisia nimimuotoja.

Paljon ongelmia aiheuttavat tilojen ja torppien synty sekä kehitys.  Henkilöiden siirtyminen paikasta toiseen seurakunnan sisällä on usein epäselvää.  Tavallisesti tietyn rippikirjan sisällä käytetään selviä viitteitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja minne menneet.  Mutta riippuu täysin seurakunnassa kulloinkin vallalla olleesta käytännöstä, miten on menetelty rippikirjan eri niteitten välillä.  Usein niitä on alettu pitää kuin puhtaalta pöydältä ilman mitään viittausta aiempiin.  Palkollisten etsiminen vaatii usein aivan summittaista laajojen konaisuuksien läpikäyntiä.  Sukututkija taputtaa käsiään kun löytää merkinnät V.K. 10 tai U.K. 10 (vanha kirja sivu 10 tai uusi kirja sivu 10).

Asiakirjojen tuhoutuminen on tietenkin vakava este tutkimukselle.  Joidenkin seurakuntien kohdalta löytyy jopa vuosikymmenien pituisia aukkoja lähdeaineistoissa.  Niitä on sitten yritettävä paikata muilla lähdeaineistoilla.  Tavallisempia ovat lähteiden lyhyemmät aukot tai olemassaolevien aineistojen huonokuntoisuus.  Tällöin on kuitenkin usein apua juuri näihin lähteisiin perehtyneistä harjaantuneimmista tutkijoista. 

Uudenmaan läntisen jalkaväkirykmentin rulla 1656. Everstin kompania.
Yhteiskunnallisina murrosaikoina on kuitenkin saattanut käydä niin, että normaaleja lähdeaineistoja ei olla edes tavalliseen tapaan laadittu tai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt eivät ole välttämättä edes kuuluneet näiden lähteitten piiriin.  Suomessa tällainen aikakausi on mm. Suuri Pohjan sota, jolloin paljon ihmisiä asui pakolaisina kotipaikkakuntansa ulkopuolella.  Myöskään normaalit viranomaiset eivät kaikkialla toimineet.  Sitä ennen Ruotsin suurvaltakauden sotien aikana ihmiset oleskelivat paljolti kotipaikkakuntansa ulkopuolella ja vastaavasti Suomessa oleskeli ulkomaalaisperäistä väkeä.  Vielä hankalamman ryhmän aiheuttavat ne, joista ei voida mennä varmuuteen kuuluivatko he kotimaiseen vai ulkomaiseen väkeen.  Henkilöiden käyttämät nimet eivät välttämättä anna mitään tietoa kyseisestä asiasta.