Eeva-Liisa Oksanen & Kari-Matti Piilahti, Valkealan historia II, Valkealan kunta 1995.
M.Sakari Siltaloppi (toim.), Petter Hällströmin suku II, Petter Hällströmin jälkeläisten sukuyhdistys ry 1991.
Oksasen ja Piilahden kirjasta sain aikoinani voimakasta potkua sukututkimukselleni. Erityisen kiinnostava oli Piilahden laatima mittava (yli 200 sivuinen) talonhaltijaluettelo. Löydettyäni sieltä isäni kotilalon alkoi tutkimuksen vyyhti purkautumaan. Varsin nopeasti pääsin etenemään sukupolvi sukupolvelta taaksepäin ja löytämään yhteyksiä naapuritaloihin sekä pitäjän muihin kyliin. Silloisilla tiedoillani ja taidoillani tutkimuksen eteneminen olisi ollut monin verroin vaikeampaa ilman tällaista loistavaa apuvälinettä. Voin vain kuvitella, millaisen suururakan Piilahti on tehnyt seikkaperäistä luetteloa laatiessaan.
Päästyäni jyvälle talonhaltijoista aukeni myös teoksen alkuosa, jossa Oksanen käsitteli Valkealaa 1600-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin. Tekstistä ja laajoista viitteistä löytyi paljon tuttuja henkilöitä sekä pääsi heitä käsittelevien asiakirjojen jäljille. Tällaisia asiakirjoja olivat mm. tuomioistuinpöytäkirjat, jotka Valkealan tapauksessa jakautuvat kahteen eri tuomiokuntaan.
Eniten kirjasta oli minulle hyötyä juuri tuossa tutkimustyöni vaiheessa, mutta monesti siihen on joutunut tarttumaan myöhemminkin. Aina silloin tällöin on tietoja varmistettava tai vilkaistava, josko niistä on tässä teoksessa jotain mainintaa. Monen muun pitäjän kohdalla olen myöhemmin jäänyt harmittelemaan kun niistä ei ole ollut käytettävissä yhtä hienoa talonhaltijaluetteloa.
Sukuyhdistys on julkaissut Petter Hällströmin suvusta jo kymmenkunta paksua sukukirjaa. Minulle ehkä merkityksellisin on sarjan kirja numero II, joka käsittelee sukupolvia VI-VII. Kirjan tekstiosa on Irma-Liisa Särkän käsialaa ja laajat sukutaulut on laatinut M.Sakari Siltaloppi. Tämän kirjan avulla minulle aukeni äitini suvun tutkimus.
Voin kuvitella, että Siltaloppi on tehnyt kirjaa varten tavattoman laajan tutkimustyön ja ylläpitänyt suurta tietokantaa. Aineistoa on kerätty suvun jäseniltä huolellisesti vuosien ajan ja sukulinjat ulottuvat osittain aina nykyaikaan saakka. Erityisongelmia on aiheuttanut suvun keskittyminen pääasiassa Etelä-Pohjanmaalle, jossa henkilöiden seuraaminen vallitsevan nimikäytännön vuoksi on asiakirjoissa vaikeaa. Lisäksi tutkimusajankohtana 1800-luvulla tapahtui verrattain paljon maakunnan sisäistä muuttoliikettä. Paljon uudistiloja ja torppia perustettiin. Lisäksi 1900-lukua lähestyttäessä tulee mukaan Amerikan siirtolaisuus ja paljon ihmisiä katoaa sille tielleen.
Vaikka kyseinen kirja ja alkuperäislähteet ovatkin tuoneet paljon uutta valoa aikaisemmin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, niin palapelissä riittää vielä runsaasti kokoamista. Jatkuvasti kun teen tutkimusta alkuperäislähteistä palaan vielä tarkistamaan, mitä tässä kirjassa kysisistä henkilöistä sanotaan. Kyläyhteisöt olivat tuolloin yleensä varsin pieniä ja oikeastaan kaikki olivat enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Lähteet antavatkin usein vain kalpean kuvan sukuyhteyksistä. Kun muistaa, että varsinkaan entisinä aikoina mitään ei tapahtunut sattumalta, voi olla askeleen lähempänä kulloisenkin ongelman ratkaisua.
Ei Jussi putkahtanut sattumalta torppariksi entisen torpparin tilalle, vaikka asiakirjoissa ei asiasta mitään sanotakaan. Sukututkijan ei auta kuin ruveta analysoimaan Jussin ja hänen puolisonsa sukuja, kummeja tai esimerkiksi entisiä palveluspaikkoja löytääkseen puuttuvan yhteyden juuri kyseiseen torppaan. Se on pitkä ja vaivalloinen työ, jossa joskus tällaisista sukukirjoista on apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti