Hups! Tutkimuksesta löytyi virhe

Oikeastaan minun olisi pitänyt päivittää tätä blogiani jo eilen.  Ajattelin kuitenkin ennen sitä vielä tarkistaa Anna Taavintyttären tarkan syntymäajan Valkealan seurakunnan kirjoista, joita olen alkanut vihdoin digitaaliarkistosta systemaattisesti läpikäymään.  Niinpä kaivoin lastenkirjoista kyseisen vuoden, kylän ja perheen esiin.  Anna löytyi aivan oikealta vuodelta ja sain hänen syntymäpäivänsä.  Mutta mitä kummaa?  Hänen vanhempansahan pitivät olla Taavi Tommonpoika ja Anna Leena Mikontytär.  Lastenkirjassa onkin Taavi Sipinpoika ja Maija Stiina Isakintytär.  Mitenkäs tämä on mahdollista?  Missä Taavi Tommonpoika on?  Hänet löydänkin sitten vaimoineen seuraavalta sivulta.  Heillä on myöskin muutamaa vuotta vanhempi tytär Anna, joka on kuitenkin kuollut lapsena.

Anna Taavintytär Nokkanen

Hups!  Hups!  Hups!  Olen jo vuosia sitten tutkinut Taavi Tommonpojan ja Anna Leena Mikontyttären esipolvia luullen heidän kuuluvan omiini.  Tietokannassanihan on varmaan lukuisia sinne väärin perustein joutuneita henkilöitä.  Poistan ohjelmasta Annan ja hänen virheellisten vanhempiensa välisen linkityksen ja teen sitten esipolvikaavion.  Selviää, että välissä on muutaman sukupolven ajan virheellinen sukulinja, mutta varhaisemmat esipolvet ovatkin yhteisiä toista kautta.  Ei tämä tutkimus aivan niin metsään ole mennytkään kuin jo pelkäsin.

Näistä henkilöistä aukesi kiinnostavaa tutkittavaa.  Ryhdyin käymään läpi rippikirjoja uusien perheiden osalta ja tekemään hakuja Hiskistä.  Ilmenee, että Maija Stiina onkin kotoisin naapuripitäjästä, jossa minulla ei tietääkseni olekaan ollut esipolvia.  Uusien polkujen kanssa vierähtää koko lauantai-iltapäivä ja blogikirjoitus jää siltä erää tekemättä.

Sukututkimuksen vaikeuksia

Hieman tottuneemmalle sukututkijalle on usein itsestään selvää, miten henkilön ja perheen tiedot löytyvät eri lähteistä.  Kirkonkirjat seuraavat toinen toistaan loogisessa ja kronologisessa  järjestyksessä.  Sama on asianlaita verotus-, maanmittaus- ja sotilasasiakirjojen kanssa.  Kohdehenkilöiden elämäntarinaa on helppo seurata säntillisesti laadittujen lähteiden perusteella.  Tehtävää ehkä vain hieman vaikeuttaa aika ajoin tapahtuvat paikalliset muutokset asiakirjojen hakemistossa tai järjestyksessä.  Joskus ei hakemistoja ole lainkaan ja koko arkistokokonaisuus joudutaan kahlaamaan läpi.

Mutta sitten välillä käykin niin, että tämä asiakirjojen ketju katkeaa.  Seuraavaa lähdettä ajassa eteen tai taaksepäin ei löydykään sieltä, mistä pitäisi.  Tyypillinen tilanne on seurakunnan muuttaneiden luettelo, jonka mukaan henkilö on saapunut joltakin tietyltä paikkakunnalta.  Mutta sitten sieltä häntä ei löydykään.  Tällaisia tilanteita tulee varmaan jokaiselle vastaan.  On mietittävä tunnettujen asiakirjojen syntyhistoriaa ja käytettävä mielikuvitusta. 

Esimerkiksi tehtäessä merkintää seurakuntaan sisäänmuuttaneiden luetteloon on lähtökohtana ollut edellisestä seurakunnasta saatu muuttokirja, jonka saapunut on tullessan esittänyt.  Entisaikoina ei ilman selllaista ollut mahdollista muuttaa seurakunnasta toiseen.  Saattoi kuitenkin olla kulunut pitkältikin aikaa siitä kun alkuperäinen muuttokirja oli laadittu ennen kuin varsinainen muutto pääsi tapahtumaan.  Kaikkein eniten sekaannuksia aiheuttava seikka on varmasti ollut se, että eri kirjoissa on käytetty samoista henkilöistä erilaisia nimimuotoja.

Paljon ongelmia aiheuttavat tilojen ja torppien synty sekä kehitys.  Henkilöiden siirtyminen paikasta toiseen seurakunnan sisällä on usein epäselvää.  Tavallisesti tietyn rippikirjan sisällä käytetään selviä viitteitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja minne menneet.  Mutta riippuu täysin seurakunnassa kulloinkin vallalla olleesta käytännöstä, miten on menetelty rippikirjan eri niteitten välillä.  Usein niitä on alettu pitää kuin puhtaalta pöydältä ilman mitään viittausta aiempiin.  Palkollisten etsiminen vaatii usein aivan summittaista laajojen konaisuuksien läpikäyntiä.  Sukututkija taputtaa käsiään kun löytää merkinnät V.K. 10 tai U.K. 10 (vanha kirja sivu 10 tai uusi kirja sivu 10).

Asiakirjojen tuhoutuminen on tietenkin vakava este tutkimukselle.  Joidenkin seurakuntien kohdalta löytyy jopa vuosikymmenien pituisia aukkoja lähdeaineistoissa.  Niitä on sitten yritettävä paikata muilla lähdeaineistoilla.  Tavallisempia ovat lähteiden lyhyemmät aukot tai olemassaolevien aineistojen huonokuntoisuus.  Tällöin on kuitenkin usein apua juuri näihin lähteisiin perehtyneistä harjaantuneimmista tutkijoista. 

Uudenmaan läntisen jalkaväkirykmentin rulla 1656. Everstin kompania.

Yhteiskunnallisina murrosaikoina on kuitenkin saattanut käydä niin, että normaaleja lähdeaineistoja ei olla edes tavalliseen tapaan laadittu tai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt eivät ole välttämättä edes kuuluneet näiden lähteitten piiriin.  Suomessa tällainen aikakausi on mm. Suuri Pohjan sota, jolloin paljon ihmisiä asui pakolaisina kotipaikkakuntansa ulkopuolella.  Myöskään normaalit viranomaiset eivät kaikkialla toimineet.  Sitä ennen Ruotsin suurvaltakauden sotien aikana ihmiset oleskelivat paljolti kotipaikkakuntansa ulkopuolella ja vastaavasti Suomessa oleskeli ulkomaalaisperäistä väkeä.  Vielä hankalamman ryhmän aiheuttavat ne, joista ei voida mennä varmuuteen kuuluivatko he kotimaiseen vai ulkomaiseen väkeen.  Henkilöiden käyttämät nimet eivät välttämättä anna mitään tietoa kyseisestä asiasta.

Sukututkijan oikeudet keskustelun kohteena

Sukututkijoiden asema ja oikeudet ovat herättäneet viime päivinä vilkasta keskustelua myös sukututkijapiirien ulkopuolella.  Asian taustalla on lukuisten seurakuntien päätös vetää alle 100 vuoden ikäiset kirkonkirjansa pois maakunta-arkistoista.  Alla muutamia mielenkiintoisimpia linkkejä tuoreimpiin uutisiin ja keskusteluun.

“Kymmenet seurakunnat ovat vetäneet kirkonkirjansa pois maakunta-arkistoista”, Yle Uutiset 16.3.2012, Yle Areena

http://areena.yle.fi/video/1331924556776

“Seurakunnat vetävät kirkonkirjojaan pois arkistoista”, Pekka Niiranen, Yle Savo 16.3.2012 (artikkeliin liittyy kommentteja)

http://yle.fi/alueet/savo/2012/03/seurakunnat_vetavat_kirkonkirjojaan_pois_arkistoista_3338387.html?origin=rss

 ”Sukututkijoiden oikeuksista keskusteltiin Valtakunnallisilla Sukututkimuspäivillä”, Tapio Onnela,  Agricolan keskustelupalstalla 17.3.2012

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=4292

”Sukututkimusta uutisissa”, Annelin ajatuksia –blogi, 16.3.2012

http://annelinajatuksia.blogspot.com/2012/03/sukututkimusta-uutisissa.html

 “Sukututkijat tahtovat kirkonkirjat takaisin”, Aulikki Elo, Savon Sanomat 17.3.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/sukututkijat-tahtovat-kirkonkirjat-takaisin/741015

Muiden auttaminen avartaa sukututkimusta

Olen taas pitkästä aikaa tutkiskellut toisten ihmisten sukujuuria. Se on ollut todella virkistävää. Paitsi että olen päässyt auttamaan muita eteenpäin tutkimuksissaan, olen myös päässyt tuulettamaan omia näkemyksiäni.

Kun riittävän pitkän aikaa askartelee samojen asioiden ja samojen ongelmien ympärillä alkaa siihen väkisinkin puutumaan. Ei osaa nähdä enää kokonaisuuksia ja omiin ajatustapoihin sopimattomat yksityiskohdatkin alkavat karata ulottumattomiin. Sukututkimuksessa alkaa tulla aina vain pienempien ympyröiden asiantuntijaksi. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole jos tuntee jonkin kyläkunnan kuin omat taskunsa. Aika harvalla tutkimuksen päämäärät kuitenkaan liittyvät vain tuon kylän kuvaamiseen.

On suunnattoman avartavaa päästä joskus tarkastelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Olen joskus sattumalta osallistunut johonkin keskusteluun, minkä seurauksena olen päättänyt vilkaista lähteistä saattaisiko puheena olleista asioista löytyä mitään tietoa.  Tämä vilkaisu on saattanut sitten johtaa laajempaankin, jopa monivuotiseen tutkimukseen. Pienempiä tarkasteluja olen tehnyt aika ajoin: jonkin henkilön, perheen tai muutamien sukulaisten tietojen etsintää. Tällöin vastaan ovat voineet tulla aivan uudet alueet, lähdeaineistot, kulttuurit, jopa kieletkin.

Astraealla matkasi moni suomalainen Hangosta tai Turusta Hulliin 

Tyypillinen tällainen aihepiiri on siirtolaisuuden tutkimus. Monet amerikansuomalaiset ovat jo kielenkin takia vaikeuksissa yrittäessään etsiä suomalaisia juuriaan. Heitä olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä auttaa monet kerrat. Lähtökohdat ovat usein vain olleet kovin vaatimattomat. Alkuperäislähteitä ei ole ollut käytettävissä ollenkaan tai enintään amerikkalaisia asiakirjoja, joissa nimet ovat tunnistamattomassa muodossa. Tavallista on myös, ettei siitä kansallisuudestakaan olla aivan niin varmoja. Joskus on olemassa isotädin lähettämä postikortti, jonka tekstiä ja käsialaa ei osata tulkita. Sitten ryhdytään etsimään neulaa heinäsuovasta. John Johnson jostain Suomesta ei ole helpoin löydettävä.   

Vastaavasti Suomesta lähteneiden kohtaloita on yritetty tutkia tutkia amerikkalaisista lähteistä. Sukulaisten keskuudessa on kulkenut kaikenmoista tarinaa ja käsitystä meren taakse lähteneistä. Näissä tiedoissa ei useinkaan tarvitse olla edes siteeksi totuutta.  Koska omassa suvussani ei ole moniakaan siirtolaisia, on näistä selvittelyistä ollut korvaamaton apu kun olen opetellut siirtolaisuuden tutkimusta.  Samalla kun olemme yhdessä käyneet lähteitä läpi ovat aloittelevatkin suomalaistutkijat nopeasti päässeet harrastukseen sisään ja oppineet itsenäisesti tutkimaan siirtolaisuutta.

Aivan uusia alueita on eteen tullut myös kotimaan tutkimuksessa. Jatkuvasti huomaa, miten erilaisia käytäntöjä eri kunnissa ja maakunnissa samojen asioiden kanssa on. Viime aikoina kun entistä enemmän ja tuoreempia lähteitä on tullut digitoituina internetiin, on ollut helppoa opastaa aloittelijaakin suoraan lähteiden äärelle. Monet suhtautuvat hieman pelonsekaisella kunnioituksella vanhoihin lähteisiin ja niiden vaikeaan kieleen.  Tuntuu hienolta kun saa jollekulle osoitettua, ettei tutkiminen nyt niin vaikeaa ole jottei tavallinen ihminen sitä pystyisi harrastamaan.

Oman mielenkiintoisen aihepiirinsä muodostaa uusien ulkomaiden tutkimus.  Niihin tulee harvoin heittäydyttyä suin päin. Tavallisinta on, että jonkin tutkimuksen lonkerot ulottuvat ulkomaille. Sitten on vain otettava härkää sarvista ja ryhdyttävä tutkimaan uutta aluetta, joskus uudella kielelläkin. Tällä tavoin minulle tuli aikanaan vastaan baltiansaksalaisten ja sitten koko saksalaisen kielialueen tutkimus. Kun osa lähteistä oli vielä venäjänkielistä riitti siinä kyllä ponnistelua. Onneksi kyseiset kielet olivat ennestään enemmän tai vähemmän tuttuja, mutta en toki ollut aiemmin niillä vakavampaa tutkimusta tehnyt.  En olisi alunpitäen varmaan koko touhuun ryhtynytkään ellei tuttavani suku olisi ulottunut sinnekin.

Tällaisten sivupolkujen jälkeen palaa aina uusin voimin omien vanhojen ympyröiden ääreen ja ryhtyy taas availemaan moneen kertaan umpikujilta tuntuneita linjoja. Samalla huomaa entistä paremmin, missä on itse aikaisemmin tehnyt virheitä. Usein onkin niin, että uuden langan pään löytyessä sitä alkaa asiasta innostuneena purkamaan kiihtyvää vauhtia ja on aivan sokea matkan varrella tekemilleen virheille.   Aivan uutta tutkimusongelmaa pohtiessa mahdolliset virheet nousevat paljon selvemmin esille ja niitä osaa soveltaa omaankin tutkimukseensa.  Aivan toinen asia on antaako kunnia myöten myöntää tehneensä mahdollisesti isojakin virheitä tai tehneensä arvioita kovin heikon lähdeaineiston pohjalta. 

Suvun määrittely

Kuten olen aiemmassa kirjoituksessani maininnut ranskalainen ystäväni Alexandre osoittautui vuosien tutkimuksen jälkeen kaukaiseksi serkukseni.  Samoin hän osoittautui polveutuvan eräästä baltiansaksalaisesta suvusta.  Tämän tiedon saimme selville sukuun kuuluvan saksalaistutkijan avustuksella.  Asiasta ilahtuneena Alexandre tiedusteli voisiko hänkin tulla mukaan suvun vuosittaiseen kesäjuhlaan.  Siitäpä syntyikin kiperä ongelma.  Alexandre on suvun jälkeläinen naislinjan kautta eikä näin kanna suvun saksalaista nimeä.  Oikeastaan sukuseuran sääntöjen mukaan häntä ei oltaisi kelpuutettu joukkoon.  Lopulta päätettiin tehdä poikkeus ja sallia hänen ”ulkopuolisena” saapua juhlaan.

Kyseessä oli oikein perinteinen suvun määrittely.  Suvun jälkipolvet kulkevat mieslinjan mukaan.  Vain samaa sukunimeä kantaneet kuuluvat sukuun.  Näinhän se on ollut perinteisesti sukutauluissa ja sukukirjoissakin aivan viime vuosikymmenille saakka.  Tyttärenpoika ja sisarentytär eivät kuulu sukuun.  Mutta jos sukua on katsottu esipolviin päin, niin epäjohdonmukaista kyllä, naislinjat on huomioitu sukuun kuuluvina.  Muutenhan olisi pitänyt saman ajattelun mukaan jättää isoäiti suvun ulkopuolelle.

Kun sukua tavallisimmin tutkitaan nykyajasta menneeseen päin on itsestään selvää, että esipolvet viuhkan tai ympyrän tapaan lasketaan mukaan sukuun.  Useimmissa sukututkimusohjelmissakin on lukuisia kaaviomalleja ja muita kuvaustapoja tämän esittämiseksi.  Samoin sisarukset ja serkut sukupuun sivuttaissuunnassa ovat mukana.  Mutta kuinka monennet serkut ovat ”oikeita” sukulaisia?  Pikkuserkut nyt ainakin, mutta entä siitä eteenpäin.  Jo kaavion piirtäminen kolmansista serkuista voi muodostua vaikeaksi.  Monesti kuitenkin serkkujen tutkiminen on hyvin mielenkiintoista ja puolustaa siinä mielessä paikkaansa.  Ovathan hekin samojen esi-isien jälkipolvia kuuluen siinä mielessä sukuun.  Mitä enemmän löydämme esipolvia itsellemme, sitä enemmän löydämme sukuja, joiden jälkipolviin kuulumme.  Ei kukaan kuulu vain yhteen sukuun.

Greta Lovisa Gustafsson "Garbo" (1905-1990) on 16. serkkuni.  Olemmeko siis sukua?

Velipuolet ja sisarpuolet ovat vielä verisukulaisiamme, mutta miten sitten menetellään kun vastaan tulevat heidän vanhempansa muut sukulaisensa.  Laskemmeko heidät sukuumme mukaan?  Mielestäni tässä ei voi mitään ehdotonta sääntöä antaa.  Vaikka henkilöt eivät esipolviimme kuuluisikaan voisi ajatella heidän kuuluvan ”laajennettuun sukuumme”.  Erityisesti näin on myöhäisempien sukupolvien kanssa, ihmisten joita olemme itse henkilökohtaisesti tunteneet ja joita olemme voineet pitää ikään kuin sukulaisinamme.  Hieman toinen asia on varhaisempien polvien kanssa.  Tutkimuksellista hyötyä voisi olla kuitenkin heidänkin taustansa hieman laajemmasta tarkastelusta.

Oman ryhmänsä muodostavat sitten avioliiton kautta sukuun liittyneet henkilöt.  Heitä on voinut tulla taloon isännäksi, vävyksi, torppariksi jne.  Monesti heidän merkityksensä on suvun kannalta huomattava, vaikka he eivät suoranaisesti sukulinjoihin kuuluisikaan.  Näin heidän sivuuttamisensa jättäisi kokonaiskuvan enemmän tai vähemmän vajaaksi.  Kun pääsemme tutkimustyössä pidemmälle alkaa uteliaisuus ihmisten elämänympäristöön, naapureihin ja yhteisöihin kasvaa.  Usein ei enää riitäkään pelkkä itsensä alkuperän tutkiminen.  Tutkimustyössä oppii jopa huomaamattaan yhtä  ja toista esim. kyläyhteisöistä.  Samalla oman suvun tarkastelu voi laajentua useiden sukujen tai suuremman ihmisryhmän tutkiskeluksi. 

Yhdysvaltain 1940 väestönlaskentatiedot julkistetaan 2. huhtikuuta

Yhdysvaltain vuoden 1940 väestönlaskennan (United States Federal Census) tiedot julkistetaan 2. huhtikuuta.  Ne tulevat käsittämään yli 132 miljoonaa henkilöä.  Monille sukututkijoille nämä tiedot tulevat varmasti merkitsemään isoa harppausta eteenpäin siirtolaissukujen tutkimuksessa.  Aiemmat väestönlaskennat ja niiden lomakkeiden sisältö ovat varmasti tuttuja.  Tässä artikkelissa vertaan edellisen vuoden 1930 väestönlaskennan lomaketta uuteen vuoden 1940 lomakkeeseen. Uusi lomake tuo mukanaan monia mielenkiintoisia lisätietoja. 

Vuoden 1930 lomakkeessa ovat seuraavat tiedot:

1930 väestönlaskentalomake

1      Katu tai tie

2      Talon numero (kaupungeissa)

3      Asunnon numero (laskijan vierailujärjestyksessä)

4      Perheen numero (vierailujärjestyksessä)

5      Perheeseen 1.4.1930 kuuluneen henkilön nimi

6      Sukulaisuussuhde perheenpäähän

7      Koti omistuksessa tai vuokrattu

8      Omistusasunnon arvo tai kuukausivuokra

9      Omistaako radion

10  Asuuko perhe maatilalla

11  Sukupuoli

12  Ihonväri

13  Ikä viime syntymäpäivänä

14  Aviosääty

15  Ensimm. avioliiton solmimisikä

16  Onko käynyt koulua 1.9.1929

17  Luku ja kirjoitustaito

18  Syntymävaltio

19  Isän syntymävaltio

20  Äidin syntymävaltio

21  Äidinkieli

22  Maahanmuuttovuosi

23  Onko kansalainen

24  Osaako puhua englantia

25  Ammatti

26  Työpaikan toimiala

27  Työntekijäluokka

28  Onko työssä

29  Työttömyysnumero

30  Onko sotaveteraani

31  Minkä sodan

32  Maatilan numero

Vuoden 1940 lomakkeessa ovat seuraavat tiedot.  Edelliseen laskentaan nähden uudet tiedot merkitty punaisella värillä.

1940 väestönlaskentalomake, vasen puoli 

1      Katu tai tie

2      Talon numero (kaupungeissa)

3      Kotitalouden numero

4      Koti omistuksessa tai vuokrattu

5      Omistusasunnon arvo tai kuukausivuokra

6      Asuuko kotitalous maatilalla

7      Kotitaloudessa tavallisesti 1.4.1940 asuneen henkilön nimi

8      Sukulaisuussuhde perheenpäähän

9      Sukupuoli

10  Ihonväri

11  Ikä viime syntymäpäivänä

12  Asuuko kotitalous maatilalla (sama kuin kysymys 6)

13  Onko käynyt koulua 1.3.1940 jälkeen (muotoilu poikkeaa vuodesta 1930)

14  Korkein suoritettu oppiarvo tai luokka  UUSI

15  Syntymävaltio

16  Ulkomailla syntyneen kansalaisuus

17  Asuinkunta 1.4.1935 UUSI

18  Asuinpiirikunta 1.4.1935 UUSI

19  Asuinosavaltio tai –maa 1.4.1935 UUSI

20  Onko asunut maatilalla 1.4.1935 UUSI

14-vuotiaiden ja vanhempien työllisyys UUSI

21  Oliko henkilö työssä 24.-30.3.

22  Oliko henkilö julkisessa hätätyössä 24.-30.3.

23  Hakeeko henkilö työtä

24  Onko henkilöllä työpaikka tai liike

25  Onko henkilö kotityössä, koulussa, työkyvytön tai muualla

26  Työtunteja 24.-30.3.

27  Työttömyyden kesto 30.3. mennessä (viikkoa)

28  Ammatti

29  Työpaikan toimiala

30  Työntekijäluokka

31  Työssäoloviikkoja 1939

32  Palkka 1939

33  Onko yli $50 muuta kuin palkkatuloa 1939

34  Maatilan numero

Lisäkysymykset lomakkeet riveillä 14-29 luetelluille henkilöille

(Kaikille ikäryhmille)

35  Nimi

36  Isän syntymävaltio

37  Äidin syntymävaltio

38  Äidinkieli

39  Onko sotaveteraani tai perheenjäsen

40  Onko veteraani-isä kuollut

41  Minkä sodan

(14-vuotiaille ja vanhemmille)

42  Onko sosiaaliturvanumero

43  Onko liittovaltion eläkevähennystä

44  Mitä osaa palkasta vähennys koskee

45  Tavallisin ammatti

46  Työpaikan tavallisin toimiala

47  Tavallisin työntekijäluokka

(Naisille, jotka ovat tai ovat olleet naimisissa)

48  Onko ollut naimisissa useasti

49  Ensimmäisen avioliiton solmimisikä

50  Syntyneiden lasten lukumäärä

Vuoden 1940 lomake sisältää paljon uutta kiinnostavaa asiaa.  Erittäin hyödyllisiä tulevat varmasti olemaan vuoden 1935 tiedot.  Kun pääsemme lukemaan ensimmäisiä täytettyjä lomakkeita saamme käsityksen, miten niitä on todellisuudessa sovellettu.  Kysymysvalikoima on kuitenkin todella laaja ja huolellisesti täytettynä antaa varsin selkeän kuvan ihmisten silloisista elinoloista.