lauantai 11. helmikuuta 2012

Sukututkimus harrastuksenani


Sain parikymmentä vuotta sitten haltuuni sattumalta isäni tädin perheraamatun välissä olleet muutaman sivun kopiot esivanhempiani sivuavasta sukukirjasta.  Aivan muutamaa lukuunottamatta kaikki henkilöt noilla sivuilla olivat minulle vielä silloin tyystin tuntemattomia.  Tiesin joitakin isovanhempieni vanhempia nimeltä.  Siinä kaikki.  Uteliaisuuteni kuitenkin heräsi.

Olen harrastanut historiaa pikkupojasta saakka ja suorittanut yliopistossa poliittisen historian sivulaudaturin.  Historiallinen tutkimus ja arkistotyö ovat minulle siis tuttua.  Poliittinen historia tarjoaa kuitenkin aika erilaiset valmiudet kuin mitä sukututkimus edellyttää.  Siitä huolimatta taustastani on ollut hyötyä monissa tutkimustyöni vaiheissa.

Aluksi keskityin tutkimaan 1800-luvun jälkipuoliskon henkilöitä lähtien liikkeelle saamistani sukukirjasivuista.  Onnistuin kirkonkirjojen ja joidenkin kirjallisten lähteiden avulla keräämään heistä koko joukon irrallisia lähdetietoja.  Tutkimukseni oli kuitenkin varsin hapuilevaa ja siinä oli pitkiä taukoja.  En ollut yhteyksissä muihin tutkijoihin enkä juurikaan tuntenut heidän tutkimusmenetelmiään tai –tuloksiaan.

Vuonna 1995 ryhdyin käyttämään internetiä ja sen avulla sain varsin nopeasti yhteyden sukututkimuksen maailmaan.  Samana vuonna julkaistiin isäni kotikunnan historiakirjan uusi osa hienoine talonhaltijaluetteloineen.  Se antoi voimakkaan sysäyksen tutkimukseni laajenemiselle.  Nyt osasin aivan eri tavalla etsiä lähdeaineistoa suvustani.  Seuraavaksi Hiski –tietokannan käyttöönotto apuvälineeksi lisäsi horisonttiin nousseiden lähteiden määrää ”eksponentiaalisesti”.  Mahdollisten analysoitavien lähteiden määrä alkoi muodostua jo tuolloin suuremmaksi kuin, mitä mitenkään ehdin tutkia.

Esipolvieni tietokanta alkoi laajentua viuhkan tavoin ja innoissani tallensin sinne henkilön toisensa jälkeen.  Pian päästiin 1700-luvulla, kohta sen jälkeen 1600-luvulla ja hetkessä oltiinkin jo 1500-luvulla.  Haravoin Ruotsista alan klassista kirjallisuutta ja yllättäen pääsin niiden avulla jo 1300-luvulle saakka.  Esipolvien ohessa tutkiskelin välillä kiinnostavia serkkuja, joita alkoi löytyä kaikkialta ja kaikilta aikakausilta.

Selaillessani ulkomaista keskustelupalstaa 90-luvun lopulla osui silmiini sattumalta ranskalaisen tutkijan Alexandren kysymys, jolla hän koetti löytää apua lahjoitusmaahovissa asuneiden esivanhempiensa tutkimukseen.  Aivan huvin vuoksi tutkiskelin asiaa ja löysinkin heistä tietoja.  Tästä alkoi pitkä viestien vaihtomme, johon saimme vielä saksalaisen tutkijankin mukaan.  Näin aloin tutkia balttilaisia, venäläisiä ja saksalaisia sukuja.  Monien vuosien jälkeen ilmeni, että olemme Alexandren kanssa kaukaisia serkkuja.
Aleksandren esi-isä amiraali Peter von Sivers, Pukinniemen hovin omistaja Hiitolassa

Aivan vastaavalla tavalla minulle aukesi aikoinaan Pohjois-Amerikan siirtolaisuuden tutkimus.  Minulla ei itselläni ole kovinkaan läheisiä sukulaisia Amerikassa, mutta satuin sattumalta löytämään sieltä sukulaisia parille työkaverilleni.  Esimerkiksi eräskin amerikanserkku luuli olevansa ainoa sukunimensä kantaja maailmassa kunnes sai kuulla Suomesta iloisen uutisen omaavansa täällä joukon sukulaisia.

Viime vuosikymmenellä alkoi minulle valjeta, että harrastukseni tarkoitus ei suinkaan ole kerätä mahdollisimman suurta tietokantaa.  Jotkut tuttavani olivat ylpeilleet kymmeniätuhansia ihmisiä käsittävillä tietokannoilla.  Aloin jo epäillä olevani luuseri, kun minulla oli vain 4000-5000 henkilöä.  Nyttemmin olen luopunut kokonaan mahdollisimman suuren tietokannan tavoitteesta. 

Pääasia että tutkimus on hauska harrastus.  En aio kirjoittaa sukukirjaa.  Minulla on tietokannassani pahoja aukkopaikkoja, joita on miltei mahdoton selvittää.  Jos niihin joskus tulevaisuudessa saan päivänvaloa on se mukavaa, mutta ei harrastukseni seiso tai kaadu sen asian takia.  Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana olen saanut paljon uutta selville äitini  äidinisän suvusta.  Minulle on avautunut tutkimussuunta, jonka suhteen olin jo miltei toivoni menettänyt.  Nyt tutkin sitä mikä milloinkin tuntuu mukavalta ottamatta asiasta suurempaa stressiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti