Nyt kirjani on ilmestynyt !

Kirjani on ilmestynyt ja on ILMAISEKSI ladattavissa Kirjaputiikista  sekä iPad- että PDF -versiona.  Alla pari lyhyttä lainausta kirjan esipuheesta:

"Tämä on ensimmäinen suomenkielinen sukututkimusta käsittelevä e-kirja.  Se soveltuu tästä harrastuksesta kiinnostuneelle ensimmäiseksi askeleeksi sukututkimuksen maailmaan.  Ajatuksenani on ollut mennä välittömästi sinne, missä tutkimuksen lähteet ovat helpoimmin käytettävissä, internetiin.  Näin lukija pääsee välittömästi kosketuksiin menneisyyden maailman, käsitteiden ja ajattelutapojen kanssa.

Kirjan rakenne perustuu runsaaseen kuvitukseen ja lukijaa ”kädestä pitäen” opastavaan tekstiin.  Esitän yksinkertaisen mallin kerätä ja tarkastella lähdetietoja.  Samalla kuvailen huomionarvoisia tutkimukseen ja lähdeaineistoon liittyviä käsitteitä.  Olen valinnut tutkimuksen kohteeksi pohjalaisen torpparisuvun, jonka vaiheita tarkastellaan muutaman sukupolven ajalta.  Tässä yhteydessä en ole nähnyt vielä tarkoituksenmukaiseksi ryhtyä esittelemään varhaisempien vuosisatojen tutkimusta, mikä olisi vaatinut mm. vanhojen lähdeaineistojen ja käsialojen esittelyä.

.....

Jos lukija kirjani avulla pystyy selvittämään aiemmin itselleen tuntemattomia asioita suvustaan, herää kiinnostumaan sukututkimuksesta ja haluaa tietää lisää, on kirja täyttänyt tarkoituksensa.  Tämän kirjan luettuaan ei toki vielä ole asiantuntija, mutta on toivoakseni päässyt hieman jyvälle siitä, mitä sukututkijat oikein puuhastelevat."

Kesä mennyt kirjaa kirjoittaessa

En ole vähään aikaan päivittänyt blogiani, koska minulla on ollut muu laajempi kirjoitustyö käynnissä.  Olen nimittäin valmistelemassa sukututkimusta käsittelevää kirjaa.  Se vie tällä hetkellä suuren osan liikenevästä ajastani.  Voi olla, etten parin seuraavan kuukauden aikana ennätä tätä blogia juurikaan lisää päivittää.  Mutta perästä kuuluu.

Sukututkimus harrastuksenani

Sain parikymmentä vuotta sitten haltuuni sattumalta isäni tädin perheraamatun välissä olleet muutaman sivun kopiot esivanhempiani sivuavasta sukukirjasta.  Aivan muutamaa lukuunottamatta kaikki henkilöt noilla sivuilla olivat minulle vielä silloin tyystin tuntemattomia.  Tiesin joitakin isovanhempieni vanhempia nimeltä.  Siinä kaikki.  Uteliaisuuteni kuitenkin heräsi.

Olen harrastanut historiaa pikkupojasta saakka ja suorittanut yliopistossa poliittisen historian sivulaudaturin.  Historiallinen tutkimus ja arkistotyö ovat minulle siis tuttua.  Poliittinen historia tarjoaa kuitenkin aika erilaiset valmiudet kuin mitä sukututkimus edellyttää.  Siitä huolimatta taustastani on ollut hyötyä monissa tutkimustyöni vaiheissa.

Aluksi keskityin tutkimaan 1800-luvun jälkipuoliskon henkilöitä lähtien liikkeelle saamistani sukukirjasivuista.  Onnistuin kirkonkirjojen ja joidenkin kirjallisten lähteiden avulla keräämään heistä koko joukon irrallisia lähdetietoja.  Tutkimukseni oli kuitenkin varsin hapuilevaa ja siinä oli pitkiä taukoja.  En ollut yhteyksissä muihin tutkijoihin enkä juurikaan tuntenut heidän tutkimusmenetelmiään tai –tuloksiaan.

Vuonna 1995 ryhdyin käyttämään internetiä ja sen avulla sain varsin nopeasti yhteyden sukututkimuksen maailmaan.  Samana vuonna julkaistiin isäni kotikunnan historiakirjan uusi osa hienoine talonhaltijaluetteloineen.  Se antoi voimakkaan sysäyksen tutkimukseni laajenemiselle.  Nyt osasin aivan eri tavalla etsiä lähdeaineistoa suvustani.  Seuraavaksi Hiski –tietokannan käyttöönotto apuvälineeksi lisäsi horisonttiin nousseiden lähteiden määrää ”eksponentiaalisesti”.  Mahdollisten analysoitavien lähteiden määrä alkoi muodostua jo tuolloin suuremmaksi kuin, mitä mitenkään ehdin tutkia.

Esipolvieni tietokanta alkoi laajentua viuhkan tavoin ja innoissani tallensin sinne henkilön toisensa jälkeen.  Pian päästiin 1700-luvulla, kohta sen jälkeen 1600-luvulla ja hetkessä oltiinkin jo 1500-luvulla.  Haravoin Ruotsista alan klassista kirjallisuutta ja yllättäen pääsin niiden avulla jo 1300-luvulle saakka.  Esipolvien ohessa tutkiskelin välillä kiinnostavia serkkuja, joita alkoi löytyä kaikkialta ja kaikilta aikakausilta.

Selaillessani ulkomaista keskustelupalstaa 90-luvun lopulla osui silmiini sattumalta ranskalaisen tutkijan Alexandren kysymys, jolla hän koetti löytää apua lahjoitusmaahovissa asuneiden esivanhempiensa tutkimukseen.  Aivan huvin vuoksi tutkiskelin asiaa ja löysinkin heistä tietoja.  Tästä alkoi pitkä viestien vaihtomme, johon saimme vielä saksalaisen tutkijankin mukaan.  Näin aloin tutkia balttilaisia, venäläisiä ja saksalaisia sukuja.  Monien vuosien jälkeen ilmeni, että olemme Alexandren kanssa kaukaisia serkkuja.

Aleksandren esi-isä amiraali Peter von Sivers, Pukinniemen hovin omistaja Hiitolassa

Aivan vastaavalla tavalla minulle aukesi aikoinaan Pohjois-Amerikan siirtolaisuuden tutkimus.  Minulla ei itselläni ole kovinkaan läheisiä sukulaisia Amerikassa, mutta satuin sattumalta löytämään sieltä sukulaisia parille työkaverilleni.  Esimerkiksi eräskin amerikanserkku luuli olevansa ainoa sukunimensä kantaja maailmassa kunnes sai kuulla Suomesta iloisen uutisen omaavansa täällä joukon sukulaisia.

Viime vuosikymmenellä alkoi minulle valjeta, että harrastukseni tarkoitus ei suinkaan ole kerätä mahdollisimman suurta tietokantaa.  Jotkut tuttavani olivat ylpeilleet kymmeniätuhansia ihmisiä käsittävillä tietokannoilla.  Aloin jo epäillä olevani luuseri, kun minulla oli vain 4000-5000 henkilöä.  Nyttemmin olen luopunut kokonaan mahdollisimman suuren tietokannan tavoitteesta. 

Pääasia että tutkimus on hauska harrastus.  En aio kirjoittaa sukukirjaa.  Minulla on tietokannassani pahoja aukkopaikkoja, joita on miltei mahdoton selvittää.  Jos niihin joskus tulevaisuudessa saan päivänvaloa on se mukavaa, mutta ei harrastukseni seiso tai kaadu sen asian takia.  Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana olen saanut paljon uutta selville äitini  äidinisän suvusta.  Minulle on avautunut tutkimussuunta, jonka suhteen olin jo miltei toivoni menettänyt.  Nyt tutkin sitä mikä milloinkin tuntuu mukavalta ottamatta asiasta suurempaa stressiä.

Perhe sukututkimuksen kohteena

Ydinperhe, vanhemmat ja heidän lapsensa, on luonnollisin tutkimusyksikkö tarkastellessamme  sukulaisiamme.  Toki voisimme perustellusti painottaa myös yksilöitä, perinteisen maatalousyhteiskunnan suurperheitä tai suurempia sukuyhteisöjä.  Ydinperhe kuitenkin jakaa suuren osan elämänsä ajasta yhteisen asuinpaikan ja yhteiset elämänolosuhteet.  Se tieto, jota onnistumme hankkimaan tämän perheen jäsenistä pätee todennäköisesti myös muihinkin perheen jäseniin.  Käytännöllisen tutkimustyön kannalta on myös ehdoton etu, että suuri osa lähteistä jakaa ihmiset nimenomaan ydinperheen mukaan.

Sen jälkeen kun olemme saaneet kerättyä aineistoa ydinperheistä on helpompaa ryhtyä tarkastelemaan sukua muilla jakoperusteilla.  Samoin voimme alkaa tehdä johtopäätöksiä suvusta laajemminkin.  Tässä yhteydessä mukaan tulevat eittämättä serkut (usein varsin kaukaisetkin) ja avioliiton kautta sukuun liittyvät ihmiset. 

Olemme nykyaikanakin havainneet, ettei perheen määritteleminen ole mikään yksinkertainen tehtävä.  Samoin on laita menneen ajan perheiden kohdalla sukututkimuksessa.  Houkuttelisi väittää, että perheeseen kuuluvat laajasti ymmärrettynä ne ihmiset, jotka kokevat olevansa samaa perhettä.  Tällöin perhe ei olisikaan pelkästään biologinen yksikkö. 

Esimerkiksi voisi mainita aiemmin kuvaamani Maria Jaakontyttären perheen.  Marian vanhemmilla Jaakko Antinpojalla ja Maria Jaakontyttärellä oli viisi lasta, joista kolme kuoli.  Maria-äidin kuoltua Jaakko avioitui uudelleen Leenan kanssa.  Leenalla oli kaksi lasta edellisestä avioliitostaan.  Jaakko ja Leena saivat viisi lasta, joista yksi kuoli.  Jaakon kuollessa Maria oli 11-vuotias ja hänen täyssisarensa kolme vuotta vanhempi.  Heillä oli siis neljä puolikassisarusta ja lisäksi perheeseen kuului kaksi lasta, jotka eivät olleet heille sukua ollenkaan.  Leenan yksinhuoltajaperheessä oli toimeentulo todennäköisesti niukkaa.  Marian sisar siirtyi pian naapuritaloon piiaksi ja Maria itse sukulaisille kasvatiksi.  Voimme esittää kysymyksen muodostiko tämä ihmisjoukko perhettä muualla kuin rippikirjan sivuilla?  Tuntematta tuolloin vallinnutta elämäntodellisuutta vastaus jää  saamatta.

Kaikelle tutkimustyölle on varsin tunnusomaista, että käytössä olevan lähdeaineiston fyysinen muoto ja käytettävä muistiinpanotekniikka vievät myös tutkimusta ja sen kysymyksenasettelua mukanaan.  Tässä suhteessa sukututkimus ei ole mikään poikkeus.  Kun aiemmin pääasiallinen muistiinpanojen muoto oli kirjoittaa tietoja henkilöistä perhekohtaisille paperiarkeille, lomakkeille tai kansionlehdille on tämä sama muoto säilynyt useimpiin sukututkimusohjelmistoihin. 

Allaolevassa kuvassa  Jaakko Antinpojan ja Maria Jaakontyttären perhesivun tuloste Reunion –ohjelmasta.

Seuraavassa kuvassa samaa perhettä rippikirjan sivulla.

Vaikka käytetty ohjelmisto onkin amerikkalainen ja perustuu aivan toiseen lähdeaineiston perinteeseen on keskeinen ajatus täysin sama.  Tutkimusyksikkö on nimenomaan ydinperhe.   Tätä lomaketta olisi hankala käyttää manuaaliseen tiedonkeräämiseen perheen yksittäisistä jäsenistä.  Tilaa siihen olisi liian vähän.  Yhteydet muuhun sukuun ovat vain viitteenomaisia.

Miksi sukututkimus aloitetaan?

Kävin läpi pikaisesti internetistä, mitä ihmiset kertovat välittömäksi syykseen ryhtyä tutkimaan sukuaan.  Kyllähän asiaa on varmasti etukäteen mietitään ja puntaroidaan, mutta mistä se oikeastaan lähtee liikkeelle.  Alla joukko kotimaasta ja maailmalta poimittuja lainauksia.  Alimpana vielä omani.

Varsinaisen sysäyksen sukututkimukseen sain ystävältäni….Hän kertoi, että on ajatellut alkaa tutkia sukua. Minulle tuli ajatus, että nythän olisi mukava alkaa yhdessä tutkia ja jakaa kokemuksia (Marja-Liisa Pitkänen)

Näinkö tässä vanhemmiten käy, että alkaa tutkia sukua, etsiä juuria, kaivaa hautaansa, osallistua oman arkun tekokurssille.  (anonyymi bloggaaja)

Kiinnostukseni sukututkimukseen heräsi jo 10-vuotiaana, kun laskimme isoäitini kanssa serkkujani ja päästiin 70:een jo silloin.
Hän kertoi myös, että isäni ja äitini ovat pikkuserkkuja. 
Mikä myös innosti minua varsinkin, kun äitini ei tuntunut tietävän asiasta mitään.  (Ulpu Takatalo)

Kiinnostuksen heräämisestä saan kiittää edesmenneitä sukulaistätejä

(Satu Kantojärvi)

Aloitin sukututkimuksen tekemisen syystä, että isäni puoleisesta suvusta ei ollut paljonkaan tietoja.  (Skye)

Kirjoitin ylös muisteloja, kertomuksia, sekä suvun vanhoja tarinoita. Samaan aikaan aloitin myös tallentamaan suvun vanhoja valokuvia. Lopullisen sysäyksen antoi sukututkimukseen isäni äkillinen kuolema.  (Tapio Pylkkänen)

Miksi ja mistä sain kipinän tähän työhön aikanaan? Siihen saan vastata usein. Minulla ei ollut valokuvaa papasta, joka kuoli kun oli vielä pieni tyttönen. Tädilläni oli vanhoja valokuvia, joista sain teettää itselleni kuva kuvasta kuvia muistakin sukulaisista, jotka ovat kaikki vanhempaa sukupolvea. Sitten heräsi kiinnostus näitä ihmisiä kohtaa jotka olivat näissä vanhoissa valokuvissa. Keitä he olivat ja mitkä olivat heidän taustat?  

(Virpi Pihlaja)

Aloitin sukututkimuksen 1997 saatuani käsiini ukkini tekemän pienen tukimuksen, johon hän oli aikoinaan kerännyt isoisänsä jälkipolvet.

(Marketta Eggleton)

Aloitin sukututkimuksen vuonna 2000, kun jäin oa. eläkkeelle. Jo kouluaikana historia oli lempiaineitani ja minusta tuntui, että sukututkimus voisi olla mielenkiintoinen harrastus.  (Veikko Rahkonen)

Kun ikää tulee, suku alkaa kiinnostaa.

(Pirjo Härkkö)

A distant relative of my aunt sent an old parchment document that she had "found" in a drawer and no longer wanted. The document was the discharge papers of my great grandfather.  (Claire Bennett-Claypole)

Three years ago we decided to go back to our 'roots' for a

holiday.

(Julie Schofield)

When my mother died my oldest sister gave me an old and ruined family bible that my father's grandparents had started. That was the spur I needed and it has taken over, I spend about 15-20 hours every week on family history.

(David Jones)

I talked a lot with my grandparents who were then in their 60s and 70s and found that they had lived through many of the events I was studying such as the end of the British Empire and the Second World War. Through them I heard about ancestors who died before I was born, killed in the London Blitz and taken as POWs in North Africa.  (Ralph Cook)

I was working at a Police Training College at the time and one of the Officers there was researching his family history. I told him I would love to do mine but did not know where to start.
He brought in his documents etc and gave me a lot of advise about going and searching the microfilm of BMD and obtaining certificates etc.  (Janfran)

I started asking questions about my roots back in February 1974 as a High School Project.
We were given basic guidelines on how to set it out by the teacher.  (Kiwiceltic)

I have recently obtained some fabulous handwritten diaries passed down from my great great grandfather, a Wesleyan missionary who had extraordinary adventures in Fiji. I wanted to know more about his background, and the joy of the detective work made me delve further.  (Jack Malvern)

Sain haltuuni muutamia isäni tädillä olleita kopioituja sivuja sukukirjasta, jossa oman sukunikin henkilöitä mainittiin.  Melkein kaikki 1800 –luvun ihmiset olivat minulle tyystin tuntemattomia.  Uteliaisuuteni oli herännyt.  (Putiikkimaisteri)

Sukututkimuksen lähtökohdat ja menetelmät - blogini keskeinen mielenkiinnon kohde

Suurimmalla osalla sukututkijoista on mielessään jonkinlainen kuva siitä, mitä sukututkimus on ja miten sitä tehdään.  Nuo kuvat voivat olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia.  Ja hyvä niin.  Ihmisillä on hyvin erilaisia tavoitteita ja päämääriä harrastukselleen eikä ole olemassa mitään pakkoa, millä niitä pitäisi ajaa samaan muottiin.  Yleistyksenä voitaneen pitää mallia: etsitään omaan käyttöön soveltuvia lähteitä, kerätään niistä tietoja ja kootaan tiedot sukutauluiksi.  Useimmille siinä onkin yleispiirteissään koko juttu.  Yksityiskohdat ovat sitten asia erikseen.

Hyvin vähän ovat sukututkijat pohdiskelleet tutkimusmenetelmiään.  Alan oppikirjoissakin menetelmäpuoli sivuutetaan yleensä lyhyellä maininnalla ja ryhdytään sitten käsittelemään seikkaperäisesti erilaisia lähdetyyppejä.  Tai sitten ollaan sitä mieltä, että sukututkimuksen menetelmä on sukutaulu ja ryhdytään esittelemään erilaisia sukutaulun esittämistapoja. 

Tällainen ylimalkaisuus häiritsee minua yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneena ihmisenä.  Olen tottunut siihen, että tutkimuksen lähtökohtia pohditaan huolellisesti samoin kuin siinä käytettäviä menettelytapoja.  En tarkoita sitä, että jokaisen sukuaan tutkivan pitäisi toimia tiedemiehen tavoin, mutta uskon että hieman laajemmasta pohdinnasta voisi olla hyötyä.  Ryntääminen suin päin lähteille on tietenkin houkuttelevaa ja mielenkiintoista, mutta pidemmän päälle menee paljon aikaa ja vaivaa hukkaan, ellei omaa näkemystä siitä, mitä on tekemässä.

Aikomukseni onkin tässä blogissa ryhtyä tavallista perusteellisemmin käsittelemään sukututkimuksen perusteita ja menetelmiä: sekä aivan yleisiä asioita että yksityiskohtia.  En siis lähde liikkeelle lähteistä ja niiden tutkimisesta, vaan käsittelen lähteitä palvelemassa tutkimuksen yleisempiä tavoitteita.  Aivan samasta näkökulmasta tulen käsittelemään muilla tutkimusaloilla tehtyä työtä.  Miten se voisi palvella meidän omaa harrastustamme?  Pyörää ei kannata keksiä uudelleen. 

Tämä blogi on erityisesti ajateltu aloitteleville tai itseni kaltaisille vasta parikymmentä vuotta sukututkimusta harrastaneille.  Täysinoppineille tässä ei varmaankaan ole mitään uutta.  Olen havainnut, että sukututkimus on vielä paljolti vanhempien ikäluokkien harrastus.  Onkohan tähän yhtenä syynä arkistotutkimuksen perinne.  Nyt kun suuri osa lähdeaineistosta alkaa olla digitoituna käytössä internetin välityksellä luulisi harrastuksen aloittamisen kynnyksen madaltuneen myös nuoremmalle väelle.  Yhtenä blogini tarkoituksena on nimenomaan rohkaista nuorempia sukututkijoita tekemään monipuolista tutkimusta omista näkökulmistaan.