Hieman tottuneemmalle sukututkijalle on usein itsestään
selvää, miten henkilön ja perheen tiedot löytyvät eri lähteistä. Kirkonkirjat seuraavat toinen toistaan
loogisessa ja kronologisessa
järjestyksessä. Sama on
asianlaita verotus-, maanmittaus- ja sotilasasiakirjojen kanssa. Kohdehenkilöiden elämäntarinaa on helppo
seurata säntillisesti laadittujen lähteiden perusteella. Tehtävää ehkä vain hieman vaikeuttaa aika
ajoin tapahtuvat paikalliset muutokset asiakirjojen hakemistossa tai
järjestyksessä. Joskus ei hakemistoja
ole lainkaan ja koko arkistokokonaisuus joudutaan kahlaamaan läpi.
Mutta sitten välillä käykin niin, että tämä asiakirjojen
ketju katkeaa. Seuraavaa lähdettä ajassa
eteen tai taaksepäin ei löydykään sieltä, mistä pitäisi. Tyypillinen tilanne on seurakunnan
muuttaneiden luettelo, jonka mukaan henkilö on saapunut joltakin tietyltä
paikkakunnalta. Mutta sitten sieltä
häntä ei löydykään. Tällaisia tilanteita
tulee varmaan jokaiselle vastaan. On
mietittävä tunnettujen asiakirjojen syntyhistoriaa ja käytettävä
mielikuvitusta.
Esimerkiksi tehtäessä merkintää seurakuntaan
sisäänmuuttaneiden luetteloon on lähtökohtana ollut edellisestä seurakunnasta
saatu muuttokirja, jonka saapunut on tullessan esittänyt. Entisaikoina ei ilman selllaista ollut
mahdollista muuttaa seurakunnasta toiseen.
Saattoi kuitenkin olla kulunut pitkältikin aikaa siitä kun alkuperäinen
muuttokirja oli laadittu ennen kuin varsinainen muutto pääsi tapahtumaan. Kaikkein eniten sekaannuksia aiheuttava
seikka on varmasti ollut se, että eri kirjoissa on käytetty samoista
henkilöistä erilaisia nimimuotoja.
Paljon ongelmia aiheuttavat tilojen ja torppien synty sekä
kehitys. Henkilöiden siirtyminen
paikasta toiseen seurakunnan sisällä on usein epäselvää. Tavallisesti tietyn rippikirjan sisällä
käytetään selviä viitteitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja minne menneet. Mutta riippuu täysin seurakunnassa kulloinkin
vallalla olleesta käytännöstä, miten on menetelty rippikirjan eri niteitten
välillä. Usein niitä on alettu pitää
kuin puhtaalta pöydältä ilman mitään viittausta aiempiin. Palkollisten etsiminen vaatii usein aivan
summittaista laajojen konaisuuksien läpikäyntiä. Sukututkija taputtaa käsiään kun löytää
merkinnät V.K. 10 tai U.K. 10 (vanha kirja sivu 10 tai uusi kirja sivu 10).
Asiakirjojen tuhoutuminen on tietenkin vakava este
tutkimukselle. Joidenkin seurakuntien kohdalta löytyy jopa vuosikymmenien pituisia aukkoja lähdeaineistoissa. Niitä on sitten yritettävä paikata muilla
lähdeaineistoilla. Tavallisempia ovat
lähteiden lyhyemmät aukot tai olemassaolevien aineistojen huonokuntoisuus. Tällöin on kuitenkin usein apua juuri näihin
lähteisiin perehtyneistä harjaantuneimmista tutkijoista.
 |
| Uudenmaan läntisen jalkaväkirykmentin rulla 1656. Everstin kompania. |
Yhteiskunnallisina murrosaikoina on kuitenkin saattanut
käydä niin, että normaaleja lähdeaineistoja ei olla edes tavalliseen tapaan
laadittu tai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt eivät ole välttämättä edes
kuuluneet näiden lähteitten piiriin.
Suomessa tällainen aikakausi on mm. Suuri Pohjan sota, jolloin paljon ihmisiä
asui pakolaisina kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Myöskään normaalit viranomaiset eivät
kaikkialla toimineet. Sitä ennen Ruotsin
suurvaltakauden sotien aikana ihmiset oleskelivat paljolti kotipaikkakuntansa
ulkopuolella ja vastaavasti Suomessa oleskeli ulkomaalaisperäistä väkeä. Vielä hankalamman ryhmän aiheuttavat ne,
joista ei voida mennä varmuuteen kuuluivatko he kotimaiseen vai ulkomaiseen
väkeen. Henkilöiden käyttämät nimet
eivät välttämättä anna mitään tietoa kyseisestä asiasta.
