Suvun määrittely

Kuten olen aiemmassa kirjoituksessani maininnut ranskalainen ystäväni Alexandre osoittautui vuosien tutkimuksen jälkeen kaukaiseksi serkukseni.  Samoin hän osoittautui polveutuvan eräästä baltiansaksalaisesta suvusta.  Tämän tiedon saimme selville sukuun kuuluvan saksalaistutkijan avustuksella.  Asiasta ilahtuneena Alexandre tiedusteli voisiko hänkin tulla mukaan suvun vuosittaiseen kesäjuhlaan.  Siitäpä syntyikin kiperä ongelma.  Alexandre on suvun jälkeläinen naislinjan kautta eikä näin kanna suvun saksalaista nimeä.  Oikeastaan sukuseuran sääntöjen mukaan häntä ei oltaisi kelpuutettu joukkoon.  Lopulta päätettiin tehdä poikkeus ja sallia hänen ”ulkopuolisena” saapua juhlaan.

Kyseessä oli oikein perinteinen suvun määrittely.  Suvun jälkipolvet kulkevat mieslinjan mukaan.  Vain samaa sukunimeä kantaneet kuuluvat sukuun.  Näinhän se on ollut perinteisesti sukutauluissa ja sukukirjoissakin aivan viime vuosikymmenille saakka.  Tyttärenpoika ja sisarentytär eivät kuulu sukuun.  Mutta jos sukua on katsottu esipolviin päin, niin epäjohdonmukaista kyllä, naislinjat on huomioitu sukuun kuuluvina.  Muutenhan olisi pitänyt saman ajattelun mukaan jättää isoäiti suvun ulkopuolelle.

Kun sukua tavallisimmin tutkitaan nykyajasta menneeseen päin on itsestään selvää, että esipolvet viuhkan tai ympyrän tapaan lasketaan mukaan sukuun.  Useimmissa sukututkimusohjelmissakin on lukuisia kaaviomalleja ja muita kuvaustapoja tämän esittämiseksi.  Samoin sisarukset ja serkut sukupuun sivuttaissuunnassa ovat mukana.  Mutta kuinka monennet serkut ovat ”oikeita” sukulaisia?  Pikkuserkut nyt ainakin, mutta entä siitä eteenpäin.  Jo kaavion piirtäminen kolmansista serkuista voi muodostua vaikeaksi.  Monesti kuitenkin serkkujen tutkiminen on hyvin mielenkiintoista ja puolustaa siinä mielessä paikkaansa.  Ovathan hekin samojen esi-isien jälkipolvia kuuluen siinä mielessä sukuun.  Mitä enemmän löydämme esipolvia itsellemme, sitä enemmän löydämme sukuja, joiden jälkipolviin kuulumme.  Ei kukaan kuulu vain yhteen sukuun.

Greta Lovisa Gustafsson "Garbo" (1905-1990) on 16. serkkuni.  Olemmeko siis sukua?

Velipuolet ja sisarpuolet ovat vielä verisukulaisiamme, mutta miten sitten menetellään kun vastaan tulevat heidän vanhempansa muut sukulaisensa.  Laskemmeko heidät sukuumme mukaan?  Mielestäni tässä ei voi mitään ehdotonta sääntöä antaa.  Vaikka henkilöt eivät esipolviimme kuuluisikaan voisi ajatella heidän kuuluvan ”laajennettuun sukuumme”.  Erityisesti näin on myöhäisempien sukupolvien kanssa, ihmisten joita olemme itse henkilökohtaisesti tunteneet ja joita olemme voineet pitää ikään kuin sukulaisinamme.  Hieman toinen asia on varhaisempien polvien kanssa.  Tutkimuksellista hyötyä voisi olla kuitenkin heidänkin taustansa hieman laajemmasta tarkastelusta.

Oman ryhmänsä muodostavat sitten avioliiton kautta sukuun liittyneet henkilöt.  Heitä on voinut tulla taloon isännäksi, vävyksi, torppariksi jne.  Monesti heidän merkityksensä on suvun kannalta huomattava, vaikka he eivät suoranaisesti sukulinjoihin kuuluisikaan.  Näin heidän sivuuttamisensa jättäisi kokonaiskuvan enemmän tai vähemmän vajaaksi.  Kun pääsemme tutkimustyössä pidemmälle alkaa uteliaisuus ihmisten elämänympäristöön, naapureihin ja yhteisöihin kasvaa.  Usein ei enää riitäkään pelkkä itsensä alkuperän tutkiminen.  Tutkimustyössä oppii jopa huomaamattaan yhtä  ja toista esim. kyläyhteisöistä.  Samalla oman suvun tarkastelu voi laajentua useiden sukujen tai suuremman ihmisryhmän tutkiskeluksi.